Koekaivausryhmän vuosi 2020

Kenttäkautemme alkoi virallisesti maaliskuun puolella, mutta täydellä teholla vasta huhtikuussa. Koronan vuoksi liikuimme ensin varovasti pienellä porukalla. Toukokuun lopulla kasasimme jo isomman porukan edellisenä kesänä kesken jääneen kivikautisen asuinpaikan kaivauksille Nilsiään. Edelleen jaksoimme ihmetellä asuinpaikan sijaintia hyvin kivikkoisella mäellä. Löytöaineisto oli kuitenkin hyvin runsas, ja tänä vuonna löytyi palaneen (eläin)luun ja kvartsin lisäksi myös karhun kynsiluita.

Kausi oli poikkeuksellisesti hyvin rautakausivoittoinen, peräti puolet kohteista. Näistä suurin osa oli metallinetsinkohteiden luonteen selvittämistä koekaivauksin. Se aina ilahduttaa arkeologia, jos löytäjä jättää löytämänsä esineen paikalleen, ja voimme selvittää sen suht häiriintymättömän kontekstin, mutta näissäkin ongelmana on se, että kerran paljastettu metalliesine menettää aiemmat säilyttävät olosuhteensa ja korroosio alkaa. Siitä syystä joudumme nostamaan esineitä konservointiin, joka sekään ei ole ihan kunnossa jatkuvan resurssipulan vuoksi. Toisena syynä vähänkään merkittävämpien esineiden nostoon on tietysti se, ettei niiden haluta joutuvan vääriin käsiin, vaan asianmukaisesti kansallisiin kokoelmiin.

Tänä vuonna saimme myös yhden alan harrastajan viikoksi mukaan töihin avustamaan viikinkiaikaisten sarjarannerenkaiden nostoa löytämässään kohteessa Nousiaisissa ja tutustumaan ammattimaiseen, huolella dokumentoitavaan muinaistutkimukseen. Alustava tulkinta renkaille on kätkölöytö, koska muuta selittävää löytöaineistoa ei tavattu. Tänä vuonna meillä oli useita rautakauden metallinetsinkohteita, joissa sama kuvio toistui. Jos kontekstissa eli esineen yhteydessä tavataan esim. palanutta ihmisluuta, kohde voidaan tulkita polttohautaukseksi, mutta jos mitään selittävää muuta ei löydy, kohteen luonne jää toistaiseksi avoimeksi. Tällaisia kohteita olivat Porvoon esiroomalaiselle/vanhemmalle roomalaisajalle ajoittuva putkikirveiden löytöpaikka, Hollolan ristiretkiaikainen kourainputkellinen miekka sekä Halikon huonokuntoinen miekansäilä, missä tosin ympäristössä on jonkin verran viikinkiaikaisia muita metallinetsinlöytöjä. Savukoskella sen sijaan sota-ajan jäännöksiä etsivät harrastajat tapasivat hieman vanhempaa aseistusta, ja koekaivauksessa nostettiin kirves ja ruodollisia nuolenkärkiä sekä palanutta (ihmis)luuta, mahdollinen viikinkiajan polttohautaus siis. Näissä kaikissa esineet oli siis jätetty nostamatta, vaikkakin tietysti kurkattu mikä signaalin aiheuttaa.

Kangasalla lähdimme tarkastamaan kilvenkupuran löytöpaikkaa paikasta, mistä oli nostettu skramasaksi eli väkipuukko (lyhyt yksiteräinen miekka tai pitkä veitsi, miten asiaa haluaa katsoa). Kuopasta löytyi myös toinen skrama sekä sen tupen jäännökset ja palanutta luuta. Palaneen (ihmis)luun avulla paikka voidaan siis todeta polttohautaukseksi. Hollolasta kävimme poimimassa vielä reilu sata viikinkiaikaista hopearahaa.

Myös Nousiaisissa teimme vähän isomman kaivauksen, kun saimme purettavaksemme mahdollisesti pronssikautisen matalan röykkiön tai röykkiönpohjan. Se sijaitsi pronssikauden korkeudella n. 20 mmpy, mutta oli ulkonäöltään enemmän rautakautistyyppinen, tosin melko suuri n. 9 x 5 m. Röykkiön alta paljastui kohtuullisen syvä lohkeama, josta saatiin talteen palanutta ihmisluuta. Myös Nurmijärvellä kaivettiin isosti - menimme sinne historiallisen ajan maakellaria tutkimaan, mutta kaivausaluetta jouduttiin laajentamaan kivikautisten löytöjen vuoksi. Pääosa löydöistä oli keramiikkaa, mutta löytyi myös taltta ja kivikirveen katkelma. Harmi vain, että löydöt tulivat lähes poikkeuksetta sekoittuneista likamaakonteksteista. Kuitenkin alueelta paljastui myös hyvin säilynyt kuoppaliesi, joka radiohiiliajoituksen mukaan ajoittuu varhaismetallikaudelle noin 550-400 eaa.

Mukavaa vaihtelua oli päästä osallistumaan tutkimuskaivauksille Humppilan kuuluisan Järvensuon kivikautiselle asuinpaikalle. Monikaan meistä ei ole ennen saanut kaivaa turpeessa ja nähdä miten hyvin orgaaniset esineet todellakin säilyvät niissä olosuhteissa. Tuli siinä samalla syötyä kampakeraamisen ajan karpaloitakin.

Eniten kohteita oli Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla, molemmissa 7 kohdetta. Sen sijaan käymättä jäivät tänä vuonna Kymenlaakso ja Satakunta sekä Etelä-Savo. Pohjanmaillakin meitä tarvittiin vain maakuntien pohjoisosissa.

Matkapäiviä kertyi n. 160, ja marraskuussa vihdoin kaivettiin viimeiset kuopat. Talviaika meillä kuluu sisähommissa löytöjen, karttojen ja raporttien parissa sekä palaneista luista tehtäviä ajoitustuloksia ja analyysejä odotellessa.