Koekaivausryhmän vuosi 2021
Vuonna 2021 koekaivausryhmällä oli 43 toimeksiantoa ympäri Suomea, kaukaisin jälleen Itä-Lapissa Savukoskella. Kiitos kaikille mukana olleille!
2021 kenttäkausi alkoi poikkeuksellisesti jo tammikuussa, mutta onneksi sisätiloissa eräässä Vanhan Porvoon piharakennuksessa. Huhtikuussa aloitimme varsinaisen turneen perinteisesti etelärannikon sulan maan alueelta, mutta jo toukokuussa olimme kartoittamassa Vuokin reitin pyyntikuoppia Suomussalmella. Vuokin reitti on satoja vuosia vanha kulkuväylä Viiangin ja Kivijärven kautta Vuokkiniemeen, ja se jäi pois käytöstä talvisodan jälkeen uuden maantien valmistuttua. Polkua pitkin hoidettiin yhteyksiä ja kaupankäyntiä, ja tiedetään Elias Lönnrotinkin kulkeneen polkua runonkeruumatkoillaan. Lisää tietoa löytyy kyppi.fi -palvelusta.

Tänä vuonna saimme kaivaa tasaisesti kivi- ja rautakautta sekä historiallisen ajan kohteita. Suurin osa oli luonteeltaan koekaivauksia pienellä porukalla, mutta Mäntyharjulle jouduimme kevään koekaivausten perusteella palaamaan uudelleen syksyllä isolla porukalla. Jälleen kerran jo kivikaudella asuinpaikaksi valittu ranta miellytti myös nykyihmisen silmää.
Mäntyharjulla saimme kokeilla paikalleen hajonneen saviastian nostamista kokonaisena ja onnistuihan se! Koko homma oli ohi niin nopeasti ettei sitä ehditty edes kuvata, mutta lopputulos sentään. Tarvikkeet saatiin rauta-kaupasta: nostamiseen leveä varastohylly, jonka reuna taottiin suoraksi ja teroitettiin, kuljetukseen leveä sängynaluslaatikko. Pytty vietiin suoraan labraan tutkittavaksi ja paketin avaaminen on jo hyvässä vauhdissa.
Savukoskelle meidät hälytettiin pelastamaan mitä pelastettavissa oli. Metallinetsinharrastajat olivat osuneet rautakautiseen löytöön ja suureksi harmiksi ja vahingoksi kaivaneet kaikki metalliesineet ylös. Erityisen suurta vahinkoa oli aiheutettu siksi, että löytöpaikka osoittautui yllättäen punamullalla värjätyksi haudaksi. Punamullan käyttö liitetään yleensä kivikauden hautauksiin ja sen käyttö rautakaudella on äärimmäisen harvinaista. Arkeologien saapuessa paikalle hauta oli pahoin vaurioitunut ja siihen laitettujen esineiden kohdalla oli syvät kuopat. Tarkemmissa tutkimuksissa sekoittuneesta maasta löydettiin kolmisenkymmentä lasihelmeä, mutta muita löytöjä ei haudassa enää ollut jäljellä.
Pääsimme mukaan myös Humppilan Järvensuon kivikautisen asuinpaikan tutkimuskaivausten loppuhuipennukseen. Luvassa oli heinäkuun helteitä ja äkäisiä paarmoja liejuisessa kuopassa kurahousut jalassa, mutta sinnehän arkeologi lähtee mielellään! Suoturpeen ja -liejun säilyttämä puu- ja luuaineisto on ainutlaatuista, ja sen kaivaminen on 'ehkä kerran elämässä' -luokkaa.

Eniten kohteita oli tänä vuonna Uudellamaalla ja Pohjois-Suomessa, ja muuten siellä täällä ympäri suomenmaata. Kymenlaaksossa, Keski-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa meitä ei tänä vuonna tarvittu tai emme sinne ehtineet, ja Pohjanmailla kävimme vain eteläisessä osassa.
Matkapäiviä kertyi lähemmäs 140, ja viimein lokakuun koleat säät ja pimenevät illat ajoivat meidät sisätöihin. Talvella putsaillaan löytöjä, piirrellään karttoja ja kirjoitellaan raportteja, sekä odotellaan ajoitustuloksia.