Hylkypuistoavajaiset. Kuvaaja: Hanna Lämsä, Museovirasto

Suomeen avautuu ainutlaatuinen hylkypuisto - Sukeltajat haastavat adoptoimaan hylkyjä

Merellinen kulttuuriperintö, Museovirasto

Suomeen avautuu sukelluspuisto, jossa on mahdollisuus tutustua opastetusti Porkkalanniemen edustalle uponneiden laivojen hylkyihin – sukeltamalla ja digitaalisesti. Avautuva hylkypuisto on kansainvälisestikin ainutlaatuinen ja vapaaehtoisvoimin rakennettu.

”Itämeri on ainutlaatuinen sukelluskohde historiallisten puuhylkyjensä vuoksi. Missään muualla maailmassa ei ole yhtä rikasta meriarkeologista aarrearkkua, jonka Itämeri ja etenkin Suomen karikkoinen rannikko muodostavat”, kertoo Vesa Saarinen Suomen Meriarkeologisesta Seurasta.

Ainutlaatuiseksi kohteen tekee puisten hylkyjen suuri määrä ja korkea ikä. Itämeren olosuhteet ovat olleet suotuisat uponneiden puualusten säilymiselle. Tunnetuimpia esimerkkejä ovat mm. Vrouw Maria tai Sankt Mikael Suomessa sekä Wasa-laiva Ruotsissa.

”Uutta on myös digiteknologian hyödyntäminen. Samalla, kun arkeologiset tutkimukset ja puiston rakentaminen etenevät pinnan alla, työn etenemistä ja löydöksiä esitellään verkossa kaikille hylyistä ja merenkulun historiasta kiinnostuneille. Sukellustaito ei siis ole enää edellytys tästä kulttuuriperinnöstä nauttimiseen”, avaa puistoprojektin käynnistänyt sukelluksen harrastaja Markku Luoto sukellusseura Nousu ry:stä.

Porkkalan niemen ensimmäiset opasteet saavat hylyt, jotka on alustavasti ajoitettu 1600-1800- luvuille. Näistä hylyistä on tehty myös ensimmäiset 3D-mallinnukset hylkypuiston kotisivuille osoitteeseen wreckpark.eu.

”Eräs puiston rakentamisen yhteydessä löytyneistä hylyistä on erityisen kiehtova, vaikka maallikolle se näyttäytyy epämääräisenä lautakasana. Aluksen limisaumainen rakennustapa ja yksimastoisuus kertoo hylyn olevan vanha, mutta onko se viikinkikaudelta tai keskiajalta ylipäätään, vaatii vielä paljon tutkimuksia. Porkkalanniemi on tiettävästi ollut tärkeä purjehdusreittien risteyspaikka myös Viikinkien Idäntiellä tuhat vuotta sitten”, Saarinen pohtii.

Mahdollisuus sukellusturismille

Puisto on suunnattu paitsi suomalaisille myös kansainvälisille hylkysukelluksen ja meriarkeologian harrastajille. Samalla se avaa uusia mahdollisuuksia sukellusturismin kehittämiseen paitsi Kirkkonummen Porkkalaan myös muualle Suomeen.

”Hylkysukeltajien pyhiinvaelluskohteista lienee tunnetuimpia Skotlannissa oleva Scapa Flow, joka vetää puoleensa harrastajia ympäri maailmaa. Siellä pohjassa makaavat ensimmäisen maailmansodan aikaiset sotalaivat ovat kuitenkin huomattavasti syvemmällä kuin Porkkalan kohteet. Helpomman saavutettavuuden lisäksi Porkkalan ja koko Suomen etuna on se, miten paljon rannikollamme on säilynyt etenkin vanhoja puisia aluksia”, Luoto kertoo.

Sukelluspuisto on maksuton ja vapaasti sukellettavissa. Liiketoimintaa odotetaan syntyvän opastus- ja kuljetuspalveluista sekä majoitus- ja ravitsemusliiketoiminnan muodossa rannikko- ja saaristoseutujen yrittäjille.

Vapaaehtoisvoimin, Museoviraston kanssa yhteistyössä

Porkkalan hylkypuistoa on rakennettu pääasiassa vapaaehtoisvoimin, jonka muodostavat sukellusseura Nousun ja Suomen Meriarkeologisen yhdistyksen jäsenet. Museovirasto on tukenut rakennusprojektia ja kohteiden alustavaa, ei-kajoavaa arkeologista tutkimusta.

”Museoviraston resurssit eivät yksin riitä kaiken merellisen kulttuuriperintömme tutkimiseen, eikä edes aktiiviseen suojelemiseen. Nyt pyrimme yhdessä siihen, että hylkypuistolle ja siellä tapahtuvalle tutkimukselle saataisiin ulkopuolista rahoitusta esimerkiksi säätiöiltä ja yrityksiltä. Porkkalan hylyt ovat arvokas kohde arkeologeille, historiantutkijoille, sukeltajille ja muille merenkulun historiasta kiinnostuneille. Eikä kiinnostus ei myöskään rajoitu vain Suomeen”, kiittelee meriarkeologi Minna Koivikko Museovirastosta.

Porkkalan aktiivit haastavat adoptoimaan hylkyjä

Porkkalan hylkypuiston projektiryhmä haluaa toimia myös esimerkkinä. Rakentajat haastavat sukellusseurat ja -harrastajat sekä yritykset ja muut yhteisöt mukaan suojelutyöhön adoptoimaan hylkyjä.

Käytännössä adoptoinnissa on kyse siitä, että hylyn luokse asennetaan veneille kiinnittymispoiju, sukeltajille vedetään pohjaan köysi ohjaamaan liikkumista ja Museovirastolle sekä sukeltajayhteisön Hylyt.net-verkkopalveluun ilmoitetaan tiedot kohteesta ja sen tarkka sijainti. Erityisen kiinnostaville kohteille toivotaan vielä englanninkielisten verkkosivujen toteuttamista.

”Hylkyjen adoptointi on edullinen ja yhteisöllinen tapa suojella kulttuuriperintöämme. Lukuisat satojakin vuosia vanhat hylyt ovat kärsineet vakavia vaurioita, koska niihin on ankkuroitu tai niiden luona on sukellettu varomattomasti”, avaa Luoto adoptointihaasteen ajatusta.

Porkkalan projektista kerättyjä kokemuksia ja vinkkejä muiden adoptioprojektien käytännön toteuttamiseen projektiryhmä jakaa avoimesti hylkypuiston verkkosivujen blogissa.

Hylkypuiston verkkosivut on avattu osoitteeseen wreckpark.eu.
Kuvia mediakäyttöön: https://tinyurl.com/y7bq3ad5

Lisätietoa:
Markku Luoto, projektipäällikkö, Porkkalan Hylkypuisto, 040 844 9511, markku.luoto@iki.fi
Vesa Saarinen, varapuheenjohtaja, Suomen Meriarkeologinen Seura, 040 550 8684, vesa.saarinen@fenixsign.fi
Minna Koivikko, FT, meriarkeologi, Museovirasto, 029 533 6215, minna.koivikko@museovirasto.fi
Esa Luoto, tiedottaja, Viestintäyhtiö Ingressi, 050 380 5601, esa.luoto@ingressi.fi