Ajankohtaista arkeologiasta: Metallinetsintä, kansalaistiede ja arkeologiset kokoelmat - uutta tietoa yhteistyössä
”Missä on ihmisiä, siellä on esineitä, sanotaan.” Näin toteaa Samuel Beckett romaanissaan Sanoinkuvaamaton*. Arkeologinen kulttuuriperintö ympäröi meitä jokaista. Siihen kietoutuu yhteinen ja jaettu menneisyytemme. Sen perusteella voimme tutkia ihmiskunnan historiaa, ymmärtää paremmin itseämme ja toisiamme – olla osa jatkumoa. Yhdessä jaamme vastuun kulttuuriperinnön edistämisestä ja säilymisestä.
Viime vuosikymmen on tuonut Suomen arkeologisen tutkimuksen pariin uuden toimijan, metallinetsijät.
Metallinetsinnän ympärille on syntynyt aktiivinen ja kasvava harrastajajoukko, jonka toiminta näkyy erityisesti moninaisena löytöaineistona. Löydöt tarjoavat uutta tietoa, jonka kautta voimme tarkastella kulttuuriperintöämme esimerkiksi esine-, alue- ja aikakohtaisesti.
Metallinetsintä on hyvä esimerkki kansalaistieteestä: arkeologiasta ja historiasta kiinnostuneet yksityishenkilöt tekevät tutkimusta yhteistyössä ammattilaisten kanssa. Kansalaistieteen tarkoituksena on yhdistää eri toimijoiden vahvuudet ja tuottaa vastavuoroisella toimintatavalla laadukasta tutkimusaineistoa kaikkien käyttöön. Tärkeää metallinetsinnässä ja kansalaistieteessä on eri toimijoiden keskinäinen arvostus. Ilman sitä kansalaistieteelle tai yhteistyölle ei ole perustaa.
Ilppari ja Löytösampo
Museoviraston arkeologiset kokoelmat vastaa Suomen alueelta löytyneiden muinaisesineiden säilyttämisestä ja niiden tarjoamisesta kaikkien käyttöön. Museovirastossa otettiin ensiaskeleet sähköisen kansalaistieteen parissa vuonna 2019, kun löytöilmoituksia vastaanottava nettipalvelu Ilppari avautui.
Ilppariin on ilmoitettu ensimmäisen kolmen vuoden aikana yli 14 500 löytöä. Ilmoitusmäärät ovat Ilpparin myötä kasvaneet aikaisempaan verrattuna. Ilppari on tehnyt ilmoittamisesta helpompaa ja näin madaltanut yhteyden ottamisen kynnystä. Vuodesta 2021 alkaen Ilppariin on voinut ilmoittaa esinelöytöjen lisäksi myös havaintoja maalla sijaitsevista jäännöksistä ja vedenalaisista kohteista.
Uusimpana lenkkinä metallinetsintään liittyvien palveluiden rinkiin on tullut Löytösampo. Se tarjoaa arkeologista löytöaineistoa, erityisesti kansalaislöytöjä, mahdollisimman laajasti kaikkien saataville erilaiset käyttötarpeet huomioiden. Löytösampo-portaali tarjoaa myös työkaluja, kuten levintäkarttoja ja tilastotietoa, löytöaineiston monipuoliseen analysoimiseen. Löytösammon on kehittänyt Suomen Akatemian rahoittama konsortiohanke SuALT (Suomen arkeologisten löytöjen avoin linkitetty tietokanta), jossa olivat mukana Helsingin yliopisto, Aalto-yliopisto ja Museovirasto.
Aineistoa vapaaseen käyttöön
Ennen metallinetsinnän suosiota arkeologista aineistoa tuottivat lähinnä arkeologit. Harrastajien määrä oli suhteellisen pieni, mutta tietoa syntyi harrastajien toimesta esimerkiksi kivikautisilla kaivauksilla. Nyt merkittäviä tiedontuottajia ovat kansalaistieteilijöinä toimivat metallinetsijät.
Metallinetsintä ja kansalaistiede ovat näin lisänneet Museoviraston arkeologisten kokoelmin tarvetta palvella myös suurta yleisöä. Se tarkoittaa kokoelmien henkilökunnan aktiivista kommunikointia löytäjien kanssa sekä palveluiden ja aineistojen tarjoamista muillekin kuin kulttuuriperinnön ammattilaisille.
Arkeologisen aineiston demokratisoiminen on tärkeää kokoelman hallinnan näkökulmasta. Lähtökohtana aineistojen tarjoamisessa sähköisten palvelujen kautta on arkeologisten aineistojen käyttäjien tasa-arvoinen huomioiminen, tietojen tarjoaminen avoimina aineistoina (open-access) ja erilaisten työkalujen tarjoaminen aineiston tarkasteluun. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii Löytösampo, jossa löytöihin pääsee tutustumaan vapaasti.
Kansalaistieteen vastuu
Kansalaistieteessä on tärkeää varmistaa, että yhteistyön tuloksena tuotetaan laadukasta tietoa. Siihen, minkälaista tietoa metallinetsijät välittävät havainnoistaan, vaikuttaa moni etsintä- ja löytöhetkellä tehty päätös. Mitä ja minkälaista tietoa he toiminnallaan tuottavat? Mistä ja mitä esineitä metallinetsijät löytävät, mitkä löydöistä huomioidaan ja miten löytöpaikan konteksti dokumentoidaan löytöhetkellä? Entä mitkä löydöistä ja havainnoista ilmoitetaan eteenpäin viranomaisille ilmoituspalvelu Ilppariin? Miten harrastajien taitotaso ja omat intressit vaikuttavat löytöjen muodostamaan kokonaiskuvaan?
Se, minkälaisen kuvan metallinetsinlöydöt kokonaisuutena muodostavat menneisyydestä, on lähtökohtaisesti metallinetsintä käyttävien käsissä.
Metallinetsintä on löydöillään avannut arkeologiselle tutkimukselle uuden sivun. Uudet metallinetsintälöydöt ovat päivittäneet kuvaamme esimerkiksi rautakaudesta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana etsintöjen dokumentointi on kehittynyt: löytöjen paikkatiedot ovat tarkentuneet, kontekstia osataan kuvailla monipuolisesti ja kuvamateriaali on laadukasta. Tietotaitojen kehittyessä metallinetsijöitä voisi paremminkin kutsua kansalaisarkeologeiksi. Vastavuoroisuuteen perustuva kansalaistiede on avainasemassa, kun yhteistyötä kehitetään eteenpäin.
Ville Rohiola
amanuenssi, Arkeologiset kokoelmat, Museovirasto
*Sanoinkuvaamaton, Samuel Beckett 2018, Suom. Kaj Westerberg
Muut blogisarjan artikkelit
Ajankohtaista arkeologiasta: Arkeologisia kohteita tunnistavaa tekoälyä kehittämässä