Olympiastadion ympäristöineen vuonna 1972.. Kuvaaja: SKY-FOTO Möller, Helsingin kaupunginmuseo.. Lisenssi: CC BY 4.0
Olympiastadion ympäristöineen vuonna 1972. Ympäristö on tuosta jo täydentynyt, mutta kuva havainnollistaa hyvin sen yhä säilyneitä ominaispiirteitä. Tärkeitä asioita ovat erityisesti väljyys, 1900-luvun urheilurakentamisen luonteva jatkuvuus ja mittakaava, Olympiastadion kaupunkimaiseman dominanttina sekä yhteys Töölönlahdelta Keskuspuistoon. Alueen hallitut muutokset ovat sinänsä mahdollisia ja tarpeenkin, mitä havainnollistavat Töölön jalkapallostadionin valmistuminen vuonna 2000 ja lähiaikoina valmistuva Olympiastadionin kehittämishanke. Kuva: SKY-FOTO Möller, Helsingin kaupunginmuseo. CC BY 4.0.

Helsinki Gardenin alueen muutoksen on oltava hallittu

Museovirasto on valittanut Helsingin hallinto-oikeuteen kaupungin päätöksestä, joka mahdollistaa Helsinki Garden -hankkeen toteuttamisen Olympiastadionin pohjoispuolelle. Arvatenkin tilanne on noussut myös sosiaalisen median palstoille, joilla pohditaan, miksi virasto toimii näin.

Museovirasto käyttää valitustietä harvoin, eikä tässäkään tapauksessa ole kyse alueen kehittämisestä sinänsä vaan hankkeen mittakaavasta. Alue on historialtaan ja rakennuksiltaan maamme keskeisintä urheilu-, virkistys- ja viherympäristöä. Ei ole yhdentekevää, miten sitä vaalitaan ja täydennetään.

Museovirasto ei ole osallisena kovinkaan monessa Helsingin kaavoitus- tai kehittämishankkeessa, ne ovat kaupungin omien hallintokuntien ja päättäjien asioita. Kun olemme mukana – esimerkiksi valtiolta luovutettavien kiinteistöjen uusien käyttöjen kehittämisessä – ovat kokemuksemme järjestään myönteisiä. Koemme antavamme myönteisen lisän kaupungin kehittämiseen. Vaikeita asioitakin toki on, viime aikoina ainakin Vartiosaaren ja myös Lapinlahden sairaala-alueen tulevaisuus. Ja juuri nyt siis Helsinki Garden.

Museovirasto ei ole pitänyt huonona ajatusta alueen täydentymisestä uudella urheilurakennuksella. Sijainti Nordenskiöldinkadun varressakin on parempi kuin Olympiastadionilta etelään, joka sekin oli aikanaan esillä. Helsinki Garden on kuitenkin valtava hanke. Monitoimiareena, toimitilat ja asunnot oheistiloineen ovat lähes 200 000 kerrosneliötä. Vapaamuotoinen, avoimen ja laaksomaisen tilan täyttävä suurkortteli on erittäin korkea.

Tavoitteena korkeatasoinen synteesi paikan mahdollisuuksista ja odotuksista

Museoviraston lähtökohtana on tarve sovittaa yhteen uudisrakentaminen, maiseman ja kulttuuriympäristön arvot sekä tässä tapauksessa kaupungin tärkeät viheryhteydet Töölönlahdelta Keskuspuistoon. Nämä arvot ja yhteyksien merkitys on todettu lukuisissa kaupunginkin asiakirjoissa.

Helsinki Garden -suunnitelman naapureina on joukko ikonisia, Helsingin olympialaisiin liittyviä mutta myös 1900-luvun alkuun ja sataluvun loppuun sijoittuvia urheilupaikkoja. Helsingin olympiarakennukset ovat kansainvälisesti huomattavaa urheilun perintöä. Ne ovat sitä arkkitehtuurinsa laadun takia mutta myös siksi, että ne ovat elävä, käytössä pidetty ja kestävästi hoidettu osa urheilun ja vapaa-ajan palveluita.

Emme tässäkään tapauksessa vastusta muutosta sinänsä, rakennuspaikka suorastaan kaipaa kohentamista. Arviomme mukaan Helsinki Garden haluttaisiin kuitenkin toteuttaa kovalla konseptilla, joka jyrää alleen pääosan muista rakennuspaikkaan liittyvistä intresseistä. Muutoksen on oltava hallittu, kooltaan maltillinen ja laadultaan mahdollisimman korkeatasoinen synteesi paikan mahdollisuuksista ja ympäristön asettamista odotuksista. Tätä tavoittelemme ylipäänsä työssämme kulttuuriympäristön vaalimiseksi.

Nykyisen maankäyttö- ja rakennuslain tullessa voimaan tuolloinen ympäristöministeriön ylijohtaja totesi, että valitustielle päättyvässä kaavahankkeessa osalliset ovat syystä tai toisesta epäonnistuneet. Ehkä niinkin. Valitusmahdollisuuden olemassaolo ja käyttäminen ovat keskeinen oikeusvaltion tunnuspiirre. Kun niin teemme, on kyse myös kansalaisten oikeudesta saada Museovirastolta näkemys ympäristömme mahdollisimman korkealaatuiseen kehittämiseen.

Mikko Härö
Kirjoittaja on Museoviraston kulttuuriympäristöpalveluiden johtaja.


Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Museoviraston vanhalla blogialustalla 22.4.2020.

0 kommentti(a)

Lisää kommentti