Rakennussuojelu nyt: Nuoret, kestävyys ja rakennussuojelu – mahdollinen yhtälö?
Millaisella viestillä rakennussuojelu voisi tavoittaa nykyistä paremmin nuoria? Entä miten kulttuuriperinnön arvostusta voisi lisätä nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa? Tässä blogikirjoituksessa pohdimme, miten rakennussuojelu on perusteltava nuorille ympäristön jatkuvana huolenpitona sekä osana kestävää kehitystä ja ilmastonmuutoksen hillintää. Blogi sisältää havaintoja kulttuuriperinnön ja kasvatuksen kentältä sekä vuoden 2021 Kulttuuriperintöbarometrin tuloksista. Lisäksi blogia varten haastateltiin kolmea kymenlaaksolaista nuorta kevään 2021 aikana.
Julkisessa hallinnossa rakennussuojelu tarkoittaa toimintaa, jossa säilytetään kulttuurin kehitykseen tai historiaan liittyviä merkittäviä rakennuksia ja rakennelmia sekä niihin kuuluvia rakennettuja alueita. Siitä huolimatta, että rakennussuojelu on nykyisellään vakiintunut osa lainsäädäntöä ja yhteiskuntaa, sen juuret ovat uudistusmielisissä kansalais- ja ympäristönsuojelun liikkeissä.
Vuoden 2021 lopussa julkaistiin toinen Kulttuuriperintöbarometri. Vastaajajoukon nuorimmat olivat 18-vuotiaita, yläikärajaa ei ollut. Kulttuuriperintöbarometristä selviää, että kulttuuriperintö on käsitteenä selvästi sitä tutumpi, mitä vanhemmasta ikäluokasta on kyse. Alle 30-vuotiaiden keskuudessa käsite on tullut hieman tutummaksi verrattuna edelliseen, vuoden 2017 barometriin. Kysyttäessä kulttuuriperintöön kuuluvia asioita, rakennettu ympäristö ei noussut lähellekään kärkeä missään ikäryhmässä.
Pitäisikö Kulttuuriperintöbarometrin tuloksista huolestua, vai uskoa, että nuoret kiinnostuvat perinnöstä iän myötä? Mielestämme kulttuuriperinnön ammattilaisten tulisi pysähtyä ja pohtia nuorten osallistumismahdollisuuksia sekä kiinnostua nuorten ajatuksista. Perintö on heidän.
Jatkuvaa huolenpitoa
”Todellakin, jos jotain rakennusta ei ole remontoitu 40 vuoteen, niin se ei ole hyvännäköistä. Että maalipinta vähän repsottaa ja että kivaa patinaa. Jos haluais pitää vanhoja rakennuksia, niitä pitäis kunnostaa koko ajan. Vähän niinku teitäkin, jatkuvasti puhdistaa ja ylläpitää.”
Suojelun keskeisiä näkökulmia ovat historialliset ja esteettiset arvot ja arvostukset. Omaa lähiympäristöä arvioidaan usein visuaalisesti. Lukuisilla kunnilla on korjausvelkaa: kiinteistöjä on enemmän kuin käyttöä ja korjaukset saattavat laahata perässä. Tämä näkyy arkisissa ympäristöissä, myös rakennusperinnössä. Nuorille hoitamaton rakennuskanta näyttäytyy helposti rumana ja siten tai siitä syystä ”arvottomana” ja tarpeettomana. Halun tai päätöksen suojella tulisi merkitä jatkuvaa huolenpitoa.
Kuka määrittää yhteisen hyvän
Osallisuus ja osallistuminen ovat päivän painavia sanoja kulttuuripolitiikassa. Myös rakennussuojelua ohjaavassa lainsäädännössä on pyritty vahvistamaan osallisuutta vuosituhannen vaihteen maankäyttö- ja rakennuslaista lähtien. Osallistumisen mahdollisuuksien toteutumisesta käydään kuitenkin jatkuvaa keskustelua, syystä.
Alle 30-vuotiaat ovat vuoden 2017 Kulttuuriperintöbarometrin mukaan muita ikäluokkia harvemmin aktiivisesti mukana kulttuuriperintöä koskevassa toiminnassa. Vuoden 2021 tuloksissa erot ikäryhmien välillä eivät ole yhtä selviä.
Barometrin mukaan nuoret suhtautuvat muita ikäluokkia kriittisemmin kulttuuriperinnön julkiseen tukeen ja verovarojen käyttöön. Sen sijaan oman kulttuuriperintökohteen ostaminen on alle 30-vuotiaiden joukossa selvästi kiinnostavampi tapa panostaa kuin muissa ikäryhmissä.
Haastatteluissa nuoret arvioivat kokemukseensa perustuen, etteivät valta ja asukkaiden näkemykset aina kohtaa. Miten yhteinen hyvä määrittyy ja kuka sanoo viimeisen sanan siitä, miltä ympäristön tulisi näyttää, mitä suojellaan ja millä perusteilla?
”Se ero on se mitä kuntalaiset haluaa ja mitä kaupunki tekee. Se ero ei ole sukupolvien välillä vaan asukkaiden ja vallankahvan välillä.”
“No jos vaikka puut ja metsät otetaan pois, niin mä oon, ihan että ”go for it” jos tilalle tulee jotain parempaa. Kuten esimerkiksi tuo uusi sairaala. Että se hyödyttää yhteiskuntaa jollain tavalla. Ei niillä vanhoilla rakennuksilla mitään tee.”
“Inkeroisen Tehtaanmäen koulu on Alvar Aallon suunnittelema ja sen takia sitä suojellaan. Nyt se on kuitenkin tyhjillään, eikä ole käyttöä. Joten se ei ole järkevää (käyttöä) myöskään.”
Nuoret ovat oman lähiympäristönsä asiantuntijoita. Nuorten ääni ei kuitenkaan kantaudu lähiympäristöä koskevaan päätöksentekoon, rakennussuojelu mukaan lukien. Aktiivisempi mukanaolo lisäisi ymmärrettävyyttä ja hyväksyttävyyttä. Ympäristöä koskevassa päätöksenteossa olisikin tärkeä kuulla erilaisia ryhmiä, myös nuoria, heidän omista lähtökohdistaan käsin sekä kyetä kertomaan avoimesti ja ymmärrettävästi, mihin päätökset perustuvat.
Rakennussuojelu hidastaa ilmastonmuutosta – miten tämä viesti saataisiin nuorille?
Ekologisuus ja kokonaiskestävyys ovat nousseet vahvasti rakennussuojelusta käytävään keskusteluun. Suojelun ytimessä oleville pitkille elinkaarille ja käyttöiälle löytyy ilmastokriisin aikakaudella tietopohjaa: luonnonvarojen kannalta kestävintä on käyttää jo rakennettua. Tietoa purkamisen ja korjaamisen ilmastovaikutuksista kertyy uusissa tutkimuksissa jatkuvasti. Rakennussuojelun osaamiselle on käyttöä kiertotaloudessa.
Samanaikaisesti nuorten ilmastohuoli on viime vuosina ollut Fridays for Future - tapahtuman sekä monien muiden ympäristönsuojelukampanjoiden myötä vahvasti esillä. Näyttää kuitenkin siltä, että rakennussuojelu ja ekologinen kestävyys eivät näyttäydy nuorille(kaan) samansuuntaisena kokonaisuutena. Kulttuuriperintöbarometrissä nuorimmat ikäluokat arvioivat muita harvemmin kulttuuriperinnöstä huolehtimisen edistävän kestävää kehitystä. Kulttuuriperinnön säilyttäminen voidaan nähdä jopa kestävyyden, tai ainakin uusien innovaatioiden, vastakohtana. Haastatteluissa eräs nuori arvioi, että vanha rakennuskanta on esteenä uusien innovaatioiden käyttöönotossa.
“Talojen elinikä ei pitäis olla mikään 150 vuotta, niitä kuitenkin pitää päivittää 20 vuoden välein aina kun teknologia kehittyy.”
Nuorten aktiivisuus ja ilmastotoimijuus on käyttämätön voimavara rakennussuojelulle
Nuorten rakennussuojeluaktivismi ei ole kirjoittamaton luku, vaan silläkin on omat vaiheensa. 1990-luvulta alkanut talonvaltausliike pyrki ottamaan tyhjäksi jääneitä rakennuksia nuorten käyttöön ja tuomaan tiloille uudenlaista nuorisolähtöistä kulttuuritoimintaa.
Tunnetuin esimerkki lienee Oranssi, josta kehittyi sittemmin kulttuuri- ja nuorisotyötä tekevä yhdistys sekä asuntotoiminnasta vastaava osakeyhtiö. Oranssin voima liittyi sen kykyyn ottaa kantaa. Osallistumalla sen toimintaan nuoret saattoivat vaikuttaa suoraan omaan asuntotilanteeseensa, rakennusten kunnostamiseen sekä kaupunki- ja kulttuuripolitiikkaan.
Rakennussuojeluajattelun ydin, olemassa olevien rakennusten käyttäminen ja korjaaminen, ovat uudisrakentamista tehokkaampi keino välttää päästöjen syntymistä lähivuosikymmeninä. Rakennussuojelun toimijoiden viesti kestävyydestä ei laajassa mitassa ole lyönyt läpi. Asia on paitsi kiireellinen, myös toimintaan herättelevä: ratkaisut kestävän tulevaisuuden eteen tehdään nyt.
Voisiko selkeä viesti siitä, että rakennussuojelu tukee myös kestävää kehitystä ja ilmastokriisin ratkaisua nostaa nuoret rakennussuojelun toimijoiksi?
Kirjoittajat: Jaakko Tuominen, Hanna Lämsä, Ulla Salmela
Valokuvat: Aaron Hirvi ja Veera Lehtinen. Kuvat ovat osa digitaalista Meidän JKL -valokuvanäyttelyä, joka toteutettiin verkkoon koronakeväänä 2020.