Alvar Aallon kodin sisätiloja. Kuvaaja: Martti Jokela
Alvar Aallon arkkitehtuuri -kokonaisuuteen kuuluu museona toimiva, vuonna 1936 valmistunut Aallon kotitalo Munkkiniemessä, Helsingissä.

Suomi esittää Alvar Aallon arkkitehtuuria Unescon maailmanperinnön aieluetteloon Museoviraston valmistelun pohjalta

,

Alvar Aallon humaania, modernia arkkitehtuuria edustava 13 kohteen kokonaisuus merkittäneen tiedoksi saaduksi Unescon maailmanperintökomitean kesän kokouksessa. Museovirasto jatkaa Aalto-kokonaisuuden valmistelua maailmanperintöluetteloa varten opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta.

Aieluettelon Aalto-sarja koostuu 13 Alvar Aallon suunnittelemasta kohteesta: Alvar Aallon ateljee, Alvar Aallon kotitalo, Finlandia-talo, Kansaneläkelaitoksen päärakennus ja Kulttuuritalo Helsingissä, Jyväskylän yliopiston kampus, Muuratsalon koetalo ja Säynätsalon kunnantalo Jyväskylässä, Paimion parantola, Seinäjoen hallinto- ja kulttuurikeskus, Sunilan selluloosatehtaan asuinalue Kotkassa, Villa Mairea Porissa sekä Vuoksenniskan Kolmen Ristin kirkko Imatralla.

”Ehdotettu sarja rakennuksia on kansainvälisessä arkkitehtuurikirjallisuudessa tunnustettu, ja kyseessä ovat kiistatta Suomen kansainvälisesti tunnetuimpiin kuuluvat rakennukset. Ehdotus toteuttaa myös maailmanperintöstrategian kohtia modernista arkkitehtuurista ja 1900-luvusta. Museoviraston esitys Suomen ehdotukseksi aieluetteloon perustuu siihen, miten Alvar Aallon työt ovat vaikuttaneet modernismiin maailmanlaajuisesti”, erikoisasiantuntija Stefan Wessman Museovirastosta sanoo.

Museovirasto aloittaa työsuunnitelman, aikataulun ja budjetin laatimisen esityksentekoa varten.

Nykyisen kansallisen aieluettelon muut kulttuuriperintökohteet eivät enää kaikilta osin täytä maailmanperintösopimuksen kriteerejä ja maailmanperintöluettelon tasapainoista kehittämistä koskevia linjauksia, jonka vuoksi ne poistetaan aieluettelosta. Näitä ovat Hauensuolen kalliopiirrokset Hangossa, Pattijoen Kastelli Raahessa, Astuvansalmen kalliomaalaukset Ristiinassa sekä Paimion parantola, joka poistuu luettelosta omana kohtanaan mutta kuuluu Alvar Aalto -kokonaisuuden kohteisiin. Luetteloon jää edelleen Inarin Ukonsaari.

Aieluettelo

Museovirasto aloitti vuonna 2017 aieluettelon päivittämiseen tähtäävän työn. Aieluetteloon esitettyjen kohteiden valinta perustuu vuonna 2018 toteutettuun, kansalaisille ja muille toimijoille suunnattuun avoimeen verkkokyselyyn sekä asiantuntijaryhmän arviointiin. Kyselyn kautta tuli yli 170 vastausta, joissa aieluetteloon ehdotettiin 66 kohdetta.

Kansalliseen aieluetteloon sisällytetään kohteet, joiden arvioidaan täyttävän sopimuksen valintaperusteet ja joita on tarkoitus lähivuosina esittää Unescon maailmanperintökohteiksi. Kansallista aieluetteloa on perinteisesti päivitetty noin kymmenen vuoden välein.

Maailmanperinnön aieluetteloon sisällytettävistä kohteista päätetään kansallisesti. Kulttuuriperintökohteiden osalta päätöksen tekee opetus- ja kulttuuriministeriö ja luonnonperintökohteiden osalta ympäristöministeriö. Opetus- ja kulttuuriministeriön päätös pohjaa Museoviraston laatimaan esitykseen. Kansallinen aieluettelo on päivitetty edellisen kerran vuonna 2004.

Paimion parantolan sisäänkäynti. Kuvaaja: Soile Tirilä, Museovirasto
Paimion parantolan sisäänkäynti
Vuonna 1932 tuberkuloosiparantolana avautunut Paimion parantola toimi 2010-luvulle tavallisena sairaalana. Kuva: Soile Tirilä, Museovirasto

Maailmanperintösopimus eli maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemista koskeva Unescon yleissopimus hyväksyttiin vuonna 1972. Suomi liittyi sopimukseen vuonna 1987. Maailmanperintösopimuksen tavoitteena on yleismaailmallisesti arvokkaimman kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttäminen ja hoitaminen ihmiskunnan yhteisenä perintönä.

Maailmanperintösopimukseen sisältyy maailmanperintöluettelo, jossa on tällä hetkellä 1 121 kohdetta. Luetteloon valittujen kohteiden ja alueiden katsotaan olevan niin arvokkaita, että niiden suojelu ja säilyttäminen on koko ihmiskunnan vastuulla. Suomesta luetteloon on hyväksytty seitsemän kohdetta: Vanha Rauma (1991), Suomenlinna (1991), Petäjäveden vanha kirkko (1994), Verlan puuhiomo ja pahvitehdas (1996), Sammallahdenmäen pronssikautinen hautaröykkiöalue (1999), Struven astemittausketju (2005) ja Merenkurkun saaristo (2006, luonnonperintökohde).