Alueidenkäyttölain uudistus ei saa heikentää yhteisiä kulttuuriympäristöjämme
Eduskunnan käsittelyssä parhaillaan oleva uusi alueidenkäyttölaki määrittää, millaiseksi suomalaiset kaupungit, taajamat, kulttuurimaisemat ja elinympäristöt rakentuvat tulevaisuudessa sekä sen, kuka ja miten siihen voi vaikuttaa. Museovirasto kiinnittää huomiota hallituksen esityksen kulttuuriympäristöjen suojelua heikentäviin muutoksiin.
Museovirasto pitää tärkeänä, että alueidenkäytön suunnittelua kehitetään. Uudistuksessa on kuitenkin varmistettava, ettei samalla heikennetä niitä rakenteita, joilla huolehditaan kulttuuriympäristöjen huomioon ottamisesta kaavoituksessa. Lausuimme uudistuksesta ympäristövaliokunnalle.
Kulttuuriympäristöt eli rakennettu kulttuuriympäristö, kulttuurimaisemat ja arkeologinen kulttuuriperintö tulee ottaa huomioon kaikilla kaavatasoilla. Kulttuuriympäristöjen arvot syntyvät usein pitkällä aikavälillä, mutta niiden heikentäminen voi tapahtua nopeasti. Siksi lainsäädännön tulee varmistaa, että näitä arvoja tarkastellaan johdonmukaisesti kaikilla kaavatasoilla ja osana kokonaisuutta, ei vain yksittäisten hankkeiden tai lyhyentähtäimen intressien näkökulmasta.
Maakuntakaavan heikentäminen voi johtaa eriarvoiseen kehitykseen
Lakiesityksessä uudeksi alueidenkäyttölaiksi maakuntakaavan asemaa ja oikeusvaikutuksia esitetään kavennettaviksi. Jopa 70 prosentissa Suomen pinta-alasta maakuntakaava on ainoa ja myös siten merkittävä kaavataso. Muutoksen vaikutukset voivat näkyä siinä, miten kulttuuriympäristöt tunnistetaan ja huomioidaan eri puolilla Suomea.
Maakuntakaava on ollut keskeinen väline ylikunnallisten kulttuuriympäristöarvojen tunnistamisessa sekä tätä koskevan tietopohjan kokoamisessa ja välittämisessä muille kaavatasoille. Jos sen ohjausvaikutus vähenee, vastuu siirtyy yhä enemmän yksittäisille kunnille. Samalla kasvaa riski siitä, että kulttuuriympäristöjen säilyminen alkaa riippua alueellisista resursseista ja paikallisista prioriteeteista. Riskinä on, että alueellinen epätasa-arvo kulttuuriympäristöjen säilymisessä vahvistuu.
Yhteinen kulttuuriperintö ei noudata kuntarajoja. Siksi myös sen huomioon ottamisessa tarvitaan kuntatasoa laajempaa näkökulmaa.
Osallistumismahdollisuudet tukevat demokratiaa
Lakiesityksessä esitetään samalla muutoksia osallistumiseen ja muutoksenhakuun liittyviin oikeuksiin. Museovirasto on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota siihen, että esitetyt rajaukset voivat kaventaa kuntalaisten ja yhteisöjen mahdollisuuksia vaikuttaa kulttuuriympäristöä koskevaan päätöksentekoon.
Kaavoitus on keskeinen lähidemokratian muoto. Päätökset rakennuksista, maisemista ja yhteisistä ympäristöistä vaikuttavat ihmisten arkeen vuosikymmenten ajan. Siksi osallistumisen ja muutoksenhaun mahdollisuuksia ei tulisi tarkastella hallinnollisena rasitteena, vaan olennaisena osana demokraattista päätöksentekoa ja hyvän elinympäristön turvaamista.
Maailmanperintökohteiden asema on ratkaistava
Kesä 2026 toi hyviä uutisia maailmalta: suomalainen arkkitehtuuri nousi maailmanperinnöksi Aalto Works -kohteen myötä. Meillä on nyt yhteensä kahdeksan maailmanperintökohdetta, joista Aaltojen kohde sisältää 13 osakohdetta eri puolilla Suomea. Tarvitsisimme kipeästi selkeyttä maailmanperintökohteiden asemaan ja niiden suojavyöhykkeiden tunnistamiseen myös lainsäädännössä. Erityisen huolestuttavaa onkin, että lakiesityksestä puuttuu maailmanperintökohteita koskeva erityissääntely, vaikka sen tarve on tunnistettu valmistelun aikana.
Esimerkkinä sääntelyn puutteellisuudesta on vaikeus tunnistaa maailmanperintökohteen laajempaan maisemaan sijoittuvien hankkeiden vaikutuksia, mikä käynyt ilmi Petäjäveden kirkon maisemaan suunnitellun tuulivoimahankkeen yhteydessä.
Maailmanperintökohteiden kansainvälisesti tunnustettujen arvojen ja niiden suojavyöhykkeiden huomioon ottaminen tulisi siis turvata nykyistä selkeämmin lainsäädännössä.
Asiantuntijatietoa tarvitaan enemmän, ei vähemmän
Alueellisten vastuumuseoiden osallistuminen alueidenkäyttölain mukaisiin menettelyihin on esityksessä turvattu, mutta museoiden asemaa koskevat kirjauserot alueidenkäyttölakiesityksen ja rakentamislain välillä voivat hämärtää niiden roolia. Museovirasto korostaa, että alueellisten vastuumuseoiden aseman tulee olla lainsäädännössä selkeä ja johdonmukainen, jotta niiden asiantuntijakannanottojen merkitys ei heikkene eikä eri lakien välille synny tarpeettomia tulkintaeroja. Näin myös toiminta on mahdollisimman sujuvaa.
Lisäksi on tärkeää huomata, että jos suunnittelujärjestelmän painopiste siirtyy esityksen toteutuessa vahvemmin paikallistasolle, korostuu riippumattoman kulttuuriympäristöasiantuntemuksen merkitys entisestään.
Kaavoitus on yhteisten arvojen punnintaa
Alueidenkäyttölain uudistuksessa ratkaistaan, kuinka hyvin pystymme tulevaisuudessa sovittamaan yhteen rakentamisen, elinkeinojen, ilmastotavoitteiden, luonnon monimuotoisuuden, kulttuuriympäristöjen sekä asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien tarpeet. Kaavoituksen tehtävä ei ole ainoastaan mahdollistaa uusia hankkeita, vaan myös tunnistaa ja turvata ne arvot, jotka ovat yhteisiä ja korvaamattomia.
Siksi lain jatkovalmistelussa on tärkeää varmistaa, että kulttuuriympäristöjen suojelu, maailmanperintökohteiden asema, alueellisten vastuumuseoiden asiantuntemus, osallistumisoikeudet ja yleisen edun näkökulma säilyvät vahvana osana suomalaista alueidenkäyttöjärjestelmää. Kaavoitus voi olla entistä sujuvampaa, mutta ei yhteisen kulttuuriperinnön, lähidemokratian tai hyvän elinympäristön kustannuksella.
Lue Museoviraston lausunto alueidenkäyttölain uudistuksesta (pdf)
Ulla Salmela
Osastonjohtaja, Kulttuuriympäristöpalvelut