Olympiastadion2020 Mikko Haro. Kuvaaja: Mikko Härö, Museovirasto
Helsingin Olympiastadionin perusparannus on valmistunut ja stadion on valmiina suuriin tehtäviin. Kuva: Mikko Härö, Museovirasto

Kestävää kulttuuriperintöä Olympiastadionilla

Uudistunut Olympiastadion on avattu yleisölle. Korjausrupeama oli pitkä ja poikkeuksellisen vaativa kaikille. Museovirasto oli hankkeessa aktiivisesti mukana koko 2010-luvun.

Helsingin Olympiastadion on koko suomalaisen yhteiskunnan keskeisintä kulttuuriperintöä, jonka eteen kannattaa tehdä työtä. Se kuuluu maailman olympiastadionien rajalliseen joukkoon. Sen rakentaminen oli yhteinen ponnistus, joka alkoi pitkälti kansalaistoiminnan kautta. Stadionilla osoitettiin kansakunnan edistyksellisyyttä, aikaansaavuutta ja sitoutuneisuutta. Se vahvisti nuoren valtion omanarvontuntoa ja konkretisoi sen mahdollisuuksia ja suuntaa. Stadion on alusta alkaen ollut kaikkien yhteinen. Sen rakentaminen 1930-luvulla ja laajentaminen vuoden 1952 olympialaisiin yhdistivät kansakuntaa.

Helsingissä ja myös muualla Suomessa olympialaisiin valmistuneet suorituspaikat sekä asumista ja palveluita varten valmistuneet rakennukset ja rakennelmat ovat yhä järjestään käytössä. Tämä on poikkeuksellista. Aivan erityisesti se poikkeaa viimeisten vuosikymmenten kuluessa yleistyneestä kerskarakentamisesta, joka on yhä useammin jättänyt kilpailuja varten rakennetut suorituspaikat käytöttä rapistumaan.

Suomi on yhä pienin valtio, joka kisat on järjestänyt. Olimme samalla se, joka toteutti ja rakensi ne kestävimmin, palvelemaan pysyvästi kansalaisiaan. Jotta olympiakelpoisten puitteiden rakentaminen olisi ollut ylipäänsä mahdollista, rakentamisessa oli vältettävä ylellisyyttä ja mahtailua. Materiaalien ja muotojenkin selkeys palveli – ja palvelee yhä – tätä samaa ajatusta.

Uuden stadionin urheilukentän viimeistelytyöt käynnissä 1937.. Kuvaaja: Pietinen, Museoviraston kuvakokoelmat
Uuden stadionin urheilukentän viimeistelytyöt käynnissä 1937.
Uuden stadionin urheilukentän viimeistelytyöt käynnissä 1937. Kuva Pietinen. Museoviraston kuvakokoelmat. Stadionia on rakennettu monissa vaiheissa. Jo 1930-luvulla tärkeänä tavoitteena oli tuottaa kansainväliset vaatimukset täyttävä kilpakenttä ja stadion. Helsinki osoitti maailmalle olevansa edistyksellinen ja eteenpäin katsova, kykeneväinen olympiaisännyyteen. Jotta suurten puitteiden rakentaminen niukoilla varoilla pakotti huolelliseen harkintaan ja säästäväisyyteen. Näyttävällä rautabetonin käytöllä manifestoitiin edistystä ja tehokkuutta, mutta myös tuotettiin materiaaleiltaan ja muodoiltaan yksinkertaista ja selkeää, kaikille tarkoitettua ja kestävää liikuntaympäristöä.
Helsingin olympialaisten päättäjäiset 3.8.1952.. Kuvaaja: H. A. Turja. Museoviraston kuvakokoelmat
Helsingin olympialaisten päättäjäiset 3.8.1952.
Helsingin olympialaisten päättäjäiset 3.8.1952. Stadion on rakennettu kokoontumisen ja juhlan paikaksi, yhteisiä kokemuksia varten. Vuosikausia – jopa vuosikymmeniä – kestänyt rakennustyö voidaan lunastaa hetkissä. Kuva H. A. Turja. Museoviraston kuvakokoelmat.
Vuosikymmenet olivat jättäneet jälkensä

Olympiastadionia on koko sen olemassaolon ajan käytetty monipuolisesti suurareenana. Sitä on muutettu ja korjattu monesti, niin väliaikaisin kuin pysyvin ratkaisuin, kunkin ajan urheilun ja viihteen tarpeita ja suurimpia tapahtumia varten.

Stadion oli silti 2010-luvulle tultaessa teknisesti perusteellisen korjauksen tarpeessa. Monet pitivät sitä loppuun ajettuna. Muutokset olivat osin hämärtäneet sen selkeyttä, yksinkertaisuutta ja raikkautta. Kysymys kuuluikin: Miten korjata ja uudistaa stadion sen arkkitehtuurin vahvuuksia hyödyntäen ja niitä palauttaen?

Lähtökohdat olivat sinänsä kunnossa: stadion on ikoninen, sijainniltaan erinomainen areena. Uuden toimitusjohtajansa Maija Innasen johdolla säätiö ryhtyi visioimaan tulevaisuutta ja stadionin uudistamista.

Olympiastadion 3.8.1952. Kuvaaja: H. A. Turja. Museoviraston kuvakokoelmat
Olympiastadion 3.8.1952
Olympiastadion 3.8.1952. Vuoden 1940 olympialaisia varten rakennetuista lisäkatsomoista lähtien lautaverhous on näyttävästi leimannut Helsingin Olympiastadionin julkisivuja. 1952 kisoja varten rakennettujen uusien, entistä suurempien väliaikaisten lisäkatsomoiden uutena piirteenä oli viuhkamainen porrastus, joka myös säilyi stadionin ilmeessä puisten katsomolaajennusten purkamisen jälkeenkin. Kuva H. A. Turja. Museoviraston kuvakokoelmat.
Olympiastadion 1960-luvulla.. Kuvaaja: Teuvo Kanerva. Museoviraston kuvakokoelmat
Olympiastadion 1960-luvulla.
Olympialaisten jälkeinen asu vallitsi seuraavat noin 60 vuotta, 2010-luvulle asti. Nytkin stadionin tutut piirteet ovat tallella, vaikka muun muassa lautaverhottuja osia korotettiin katsomoiden kattamisen vuoksi. Kuva Teuvo Kanerva. Museoviraston kuvakokoelmat
Suojelukin uusiksi

Olympiastadion oli suojeltu rakennussuojelulailla vuonna 2006, ja Museovirasto valvoi asiantuntijana suojelun toteutumista. Stadion-säätiö kehitti uudistussuunnitelmaansa Museovirastonkin kanssa keskustellen siten, että yhtenä peruskivenä oli Olympiastadionin kulttuurihistoriallisen arvon vaaliminen ja sen ikonisen aseman hyödyntäminen.

Stadionin suojelupäätös päivitettiin vastaamaan uudistunutta lainsäädäntöä. Samalla suojelua kehitettiin siten, että se ja toiminnan tarpeet kyetään luontevasti sovittamaan toisiinsa. Hankkeen osapuolet hakivat vaihe vaiheelta yhteisiä ratkaisuja.

Mukanaolo vaati Museovirastolta rohkeuttakin. Hanke oli lähtökohdiltaan ja tavoitteiltaan monimuotoinen ja mittakaavaltaan valtava. Tavoitellut uudistukset olivat suuria. Olimme silti vakuuttuneita siitä, että muutokset ja lisäykset olivat sovitettavissa vanhaan. Museovirasto piti Olympiastadionin käytön ja pääareenan roolin säilymistä niin keskeisenä stadionin arvona, että isojenkin muutosten hyväksymiselle oli vahvat perusteet.

Olympiastadionin kaarrekatsomo. Kuvaaja: Pekka Lehtinen, Museovirasto
Olympiastadionin kaarrekatsomo
Näkyviä ja tuntuvia uudistuksia kaarrekatsomoissa: alapinnastaan puurimoitettu katos, puisten penkkien seuraajiksi suunnitellut erillisistuimet.Kuva Pekka Lehtinen. Museovirasto.
Onnistumisen osatekijät

Suojelun konkretisointi – ”miten” – vaati perusteellista kohteeseen perehtymistä, tavoitteiden analysointia sekä korjaus- ja muutosvaihtoehtojen vertailua vaikutuksineen. Onnistuminen edellytti osaavaa, huolellista suunnitteluprosessia ja kaikkien omistautumista myös suojelun toteutumiseen. Museovirasto sitoutui hankkeeseen kattavasti ja suurella työpanoksella.

Suojelun kannalta optimaalisten ratkaisujen löytäminen edellytti syvällistä kohteeseen perehtymisessä ja aktiivista yhteistyötä taitavien suunnittelijoiden kanssa, suunnitteluprosessin alusta työmaan viimeisiin vaiheisiin asti. Olennaista oli, että hankkeeseen pystyttiin kiinnittämään tehtävän vaatimustason hallinneet, myös suojelua osanneet suunnittelijat ja asiantuntijat. Suunnittelun ja toteutuksen kaikkien osa-alueiden yhteensovittaminen on ollut tavattoman monimutkainen ja vaikea tehtävä, jossa hanke kuitenkin onnistui.

Ne kustannukset

Hankkeen kustannusten nousu ei johdu suojelusta sinänsä. Varsinainen korjaaminen kaikkine erityisosaamista vaativine töineen muodostaa toki osansa kuluista, mutta siinä ei tullut vastaan merkittäviä yllätyksiä. Korjausten sisältö ja restauroinnin vaatimustaso olivat hyvin tiedossa hankkeen budjettia määritettäessä. Säilyttävä korjaaminen ei ylipäänsä tapaa olla kallista.

Perussyitä kustannusten nousuun olivat mm. se, ettei lukuja sidottu tarjoushintaindeksiin, sekä esimerkiksi kattamiseen liittyneet vaativat louhinnat ja vahvistukset. Muutokset ylipäänsä, kuten laajat uudet maanalaiset tilat, ovat vieneet leijonanosan rahoituksesta.

Olympiastadion on uudistettuna kansainvälisten suurtapahtumien vaatimukset täyttävä monitoimiareena. Se palvelee myös päivittäin arkisia käyttäjiä ja vierailijoita. Mielestämme on turhaa ajatella, että tällainen areena olisi tarpeen mitoittaa yksittäisten, spekulatiivisten ja joka tapauksessa harvinaisten tapahtumien huippukävijöiden mukaan.

Monikäyttöisyys ja joustavuus – ei pelkästään yksittäisen lajin tai tapahtumatyypin tarpeet – olivat keskeinen peruste Helsingin kaupungin ja valtion rahoituspäätöksillekin. Olympiastadion tuo vastinetta panostuksille, kunhan korona-ajasta päästään eroon. Tapahtumien on hankkeessa arvioitu luovan vuosittain yli 1100 työpaikkaa. Tuotantovaikutuksiksi on laskettu 132 miljoonaa euroa ja vuosittaisiksi aluetaloudellisiksi vaikutuksiksi 80 miljoonaa euroa.

Olympiastadion 2020. Kuvaaja: Pekka Lehtinen, Museovirasto
Olympiastadion 2020
Stadionin perusparannuksen viimeistelytyöt käynnissä urheilukentällä keväällä 2020. Kesällä 2020 valmistuneessa mittavassa perusparannuksessa urheilukenttää, katsomoa ja stadionin toimivuutta muokattiin jälleen kansainvälisten järjestöjen vaatimuksia silmällä pitäen. Samalla kiinnitettiin myös paljon huomiota yleisön turvallisuuteen ja viihtymiseen. Kaarrekatsomon kattamisen lisäksi muun muassa avattiin kulkureittejä sekä tuotettiin katsomoiden alle paljon uusia WC:itä ja myyntipisteitä. Kuva Pekka Lehtinen. Museovirasto.
Lopussa kiitos seisoo

Lopputulos on upea. Olympiastadion on säilyttänyt keskeiset piirteensä ja henkensä. Samalla se on saanut paljon uutta ja hyvää, muutakin kuin arkkitehtonisesti erittäin komean katoksen katsojien suojaksi.

Stadionin arkkitehtuurin piirteet, käyttöominaisuudet ja asema kaupunkikuvassa ovat vahvistuneet korjausten ja toimintojen uudelleenjärjestelyjen myötä. Stadionin piha-alueiden alle tehtyihin huomattaviin laajennuksiin sijoitettiin taitavasti tilaa vaativat tukitoiminnot, kuten huoltoliikenne, talotekniikka, median tilat sekä urheilijoiden ja esiintyjien valmistautumistilat.

Stadioniin on tehty muutoksia ja lisäyksiä, jotta se pystyy turvallisesti, tehokkaasti ja joustavasti palvelemaan monenlaisia tapahtumia. On luotu uusia tiloja ja reittejä yleisölle, toimintojen ja huollon liikenteelle, medialle ja talotekniikalle sekä entistä monipuolisempia tilojen käyttömahdollisuuksia. Yleisön viihtymistä on monin tavoin kohennettu. Näillä eväillä tulisi pärjätä kymmeniä vuosia eteenpäin

Hankkeessa modernin arkkitehtuurin restauroinnin asiantuntijana toiminut hollantilainen Wessel de Jonge totesi keväällä, että Olympiastadionin arkkitehtoninen identiteetti ja suurareenaksi poikkeuksellinen intiimi, lämmin tunnelma ovat säilyneet muutoksessa hyvin. Tämä vastaa hyvin keskeistä tavoitettamme siitä, että stadion tuntuu vanhalta tutulta samalla kun siinä on paljon uutta.

Kun tapahtumapaikalla on näin ainutlaatuinen tunnettuus, komeat puitteet sekä teknisten ja toiminnallisten ominaisuuksien lisäksi loistava sijainti, uskomme Olympiastadionin menestykseen ja kukoistukseen tulevina vuosikymmeninä.

Tähän on hyvä lainata Helsingin pormestari Jan Vapaavuoren ajatuksia uudistuneesta Olympiastadionista:

Jokainen menestyvä kaupunki tunnetaan ikoneistaan. Vaikka monet ovat yrittäneet, niitä on vaikeaa luoda tyhjästä. Todelliset ikonit syntyvät historian kuluessa, kun ihmiset ottavat ne omikseen.

Vetovoima ja elinvoima rakentuvat kiinnostavasta identiteetistä, innostuneista ihmisistä ja elävästä, monipuolisesta kaupunkitilasta. Olisi varsin näköalatonta olla panostamatta niihin vahvuuksiin, joita maallamme ja sen pääkaupungilla jo on.

Mikko Härö, Pekka Lehtinen

Kulttuuriympäristöpalvelut, Museovirasto

0 kommentti(a)

Lisää kommentti