Minne museoala on menossa?

Millainen on keskimääräinen museo vuonna 2025?

Vuoden 2025 tiedot sisältävä Museotilasto julkaistiin kesäkuun alussa. Sen perusteella keskiarvoinen museo on tunnuslukujen perusteella seuraavanlainen:

• Museon budjetti on 2,2 miljoonaa euroa, josta palkkamenoihin käytetään 43 %, kiinteistömenoihin 34 %, näyttelytoiminnan menoihin 7 %, markkinoinnin ja viestinnän menoihin 2 %, kokoelmahankintamenoihin 1 % sekä muihin menoihin 13 %.
• Museon menoista katetaan avustuksilla ja julkisella rahoituksella 79 %, pääsymaksutuloilla 12 %, palvelu- ja myyntituloilla 7 % ja sponsoritulolla 0,4 % sekä muilla tuloilla 1,6 %.
• Museolla on 35 000 kulttuurihistoriallisen esineen ja/tai 3 200 taideteoksen ja/tai 176 000 luonnontieteellisen näytteen kokoelma. Esinekokoelmista on digiverkon kautta saavutettavissa 11 %, taideteoskokoelmista 17 % ja luonnontieteellisistä näytteistä 13 %.
• Museossa on esillä keskimäärin 5 näyttelyä, joissa vierailee yhteensä 55 000 kävijää. Keskimäärin 11 euron pääsymaksun maksaa 57 % kävijöistä. Pääsylipputulo maksullista kävijää kohden on 9 euroa. Jos maksuttomat kävijät otetaan huomioon, tulo/kävijä on 5 euroa.

Yllä oleva museo on määritetty tunnuslukujen keskiarvojen mukaisesti. Jos keskimääräinen museo määriteltäisiin mediaaniarvojen mukaisesti, tunnusluvut pienentyisivät monelta osin huomattavastikin.

Hyvänä esimerkkinä on museoissa tehtävät henkilötyövuodet. Keskiarvon mukaan museoissa tehdään 22 henkilötyövuotta. Mediaanin perustuva luku on 7 htv:tä. Mediaanin mukainen keskimääräinen budjetti on 0,8 miljoonaa euroa, kun keskiarvona esitetty budjetti on jo mainittu 2,2 miljoonaa euroa. Keskiarvoja nostavat muutaman suuren museon, kuten Kansallisgallerian, Suomen kansallismuseon ja suurimpien kaupunkien museoiden, tunnusluvut.

Museotalouden kokonaiskuvan näkökulmasta mielenkiintoista on se, että ilmaistaan keskimääräinen museo sitten suuria museoita painottavien keskiarvojen tai pieniin museoihin painottuvan mediaaniarvojen perusteella, kulujen ja tulojen rakenteessa ei ole merkittäviä eroja. Kiinteiden kulujen osuus on noin 80 %, ja palvelutuloilla menoista pystytään kattamaan noin 20 %.

Mikä on muuttunut ja muuttuu?

Valitsen kehityksen arvioinnin vertailuvuodeksi vuoden 2015, sillä kymmenen vuotta katsotaan usein riittävän pitkäksi ajaksi trendien arvioimiseksi. Vuoden 2015 tilastotietojen taustalla ei myöskään ole mitään pandemian kaltaista poikkeamaa, joka vaikuttaisi vuoden 2025 vertailuun.

Merkittävin rakenteellinen muutos on toteutunut taloudessa. Vuonna 2015 pääsymaksu- ja kävijäsidonnaisilla muilla tuloilla katettiin museoiden menoista 15 %. Vuonna 2025 osuus oli 6 % suurempi. Merkittävää myös on, että museoiden keskimääräiset budjetit ovat kokonaisuudessaan kasvaneet inflaatiota nopeammin, noin 40 %. Inflaatio vuosina 2015–2025 oli 23 %.

Kävijäsidonnaisiin tuloihin on vaikuttanut se, että kävijämäärät ovat kasvaneet huomattavasti (51 %) ja kasvu on painottunut maksullisiin kävijöihin. Vuonna 2015 niiden osuus kaikista kävijöistä oli 48 %. Vuonna 2025 osuus oli 57 %.

Taloudellista vaikuttavuutta on vahvistanut se, että samaan aikaan museoiden pääsylippujen hinnat ovat nousseet huomattavasti. Vuonna 2015 aikuisen pääsylipun hinta oli keskimäärin 6,4 euroa, kun kymmenen vuotta myöhemmin se oli 11,2 euroa. Kokonaisuudessaan pääsylipputulot kasvoivat 14,5 miljoonasta eurosta 41,5 miljoonaan euroon vuosina 2015–2025. Tämän 186 %:n kasvun merkittävin selittäjä on Museokortti-järjestelmä, joka otettiin käyttöön toukokuussa 2015.

Museoiden näyttelytoiminnan kannattavuutta on parantanut se, että museoiden näyttelyjen kävijäkohtaiset tuotanto- ja markkinointikulut ovat nousseet maltillisesti alle inflaatiotahdin eli 7,7 eurosta 8,7 euroon (12 %).

Kannattavuuden parantuminen ei kuitenkaan ole tarkoittanut sitä, että näyttelyt ovat taloudellisesti kannattavia edes myyntikatteella mitattuna (myyntikate = pääsylipputulot – näyttelytoiminnan suorat kulut). Talouden lukujen perusteella museot investoivat näyttelyjen tuottamiseen noin 2,7 euroa/kävijä enemmän kuin pääsylipputulo oli.

Sponsorointi ja kokoelmien karttuminen hämmentää

Museotalouden epäilemättä hämmentävin osa ovat sponsoritulot. Niiden merkitys on pienentynyt sekä absoluuttisesti että suhteellisesti. Museoiden kävijämääräkehityksen perusteella kehityksen olisi pitänyt mennä toiseen suuntaan. Vahvasti kasvanut kiinnostus museoihin ja museoalaan ei ole vaikuttanut sponsorimarkkinaan, ja sponsoritulojen merkitys museoiden menestykselle on edelleen olematon.

Museoiden kokoelmatyössä merkittävin muutos on ollut kokoelmien karttumisen hidastuminen ja jopa pysähtyminen. Tilaston perusteella esimerkiksi museoiden esinekokoelmat olivat vuonna 2025 noin 0,5 miljoonaa esinettä pienemmät kuin kymmenen vuotta aikaisemmin.

Kokoelmien vähenemisen sijasta suurempi selittäjä tilastolukujen pienentymisessä on kokoelmien luetteloinnin edistyminen ja sitä kautta kokoelmamäärän tarkentuminen. Esinekokoelmista oli vuonna 2015 kokoelmahallintajärjestelmään luetteloitu 40 %, kun vuonna 2025 osuus oli 62 %. Sama kehitys koskee muita kokoelmaryhmiä.

Kokoelmahallinnan laadun parantuminen ei kuitenkaan peitä sitä, että kokoelmien karttuminen on ongelmissa. Tämä on museoiden toiminnan näkökulmasta huolestuttavaa, sillä kulttuuriperinnön tallentamiseen liittyvä toimintaympäristö on 2025 huomattavasti moninaisempi ja monikulttuurisempi kuin vuonna 2015. Tämän pitäisi näkyä kokoelmatyössä uusina kokoelmina. Näin ei tilastosignaalien perusteella ole tapahtumassa.

Palvelutulo kasvaa, kokoelmapääoma kuihtuu

Museot ovat ytimeltään julkinen palvelu, joka on määritelmänsä mukaan ”yleishyödyllinen, pysyvä ja yhteiskuntaa palveleva instituutio”. Talouden luvuilla tilanne on edelleen näin, ja museoiden taloudellinen vakaus perustuu julkisen rahoitukseen.

Selkeä trendi kuitenkin on, että museot ovat siirtymässä toimintamalliin, jossa maksavien kuluttajien ja yksityisen sektorin merkitys kasvaa. Tähän siirtymään rohkaisee se, että asiakkaita ja maksuhalukkuutta löytyy. Luonnollisesti siirtymään rohkaisee myös julkisen rahoituksen supistuva markkina.

Kuluttajilta kerättävällä rahalla museot eivät kuitenkaan nykyisessä kasvunäkymässäkään koskaan pysty rahoittamaan näyttelytoimintaa ja etenkään kokoelmatyötä. Jos kokoelmien karttuminen pysähtyy, pysähtyy vähitellen myös sen pääoman vahvistuminen, johon museon yhteiskunnallinen merkitys ja taloudellinen menestys viime kädessä perustuu.

Kimmo Levä

Pääjohtaja, Museovirasto

Museotilastot verkossa: www.museotilasto.fi