Kulttuuriperintö uhattuna
Huoli kulttuuriperinnön säilymisestä on noussut poikkeuksellisen laajaksi keskustelunaiheeksi. Muun muassa Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on paljastanut, kuinka keskeinen rooli kulttuuriperinnöllä on kansalliselle identiteetille ja maanpuolustustahdolle ja kuinka heikosti kansainväliset suojelusopimukset toimivat nykyaikaisessa sodankäynnissä. Sen sijaan, että hyökkääjä rajoittaisi sotatoimia kulttuuriperintökohteiden läheisyydessä, ne otetaan hyökkäysten varsinaisiksi kohteiksi.
Suomessa opetus- ja kulttuuriministeriö perusti huhtikuussa 2026 kulttuuriomaisuuden turvaamisen seuranta- ja asiantuntijaryhmät. Aihe nousi vahvasti esiin myös eduskunnan hyväksymän Kulttuuripoliittisen selonteon toimeenpanoa edistäneellä ja koko maan kattaneella Kulttuurikierroksella, jossa korostettiin kulttuuriperintöön kohdistuvia uhkia sodissa ja konflikteissa. Kulttuurin ja kulttuuriperinnön suojaaminen on noussut osaksi myös Huoltovarmuuskeskuksen varautumistyötä.
Sotien ja aseellisten konfliktien herättämien huolien varjoon ovat jääneet kulttuuriperintöä koskevat muut uhat. Olikin valaisevaa lukea Kulttuuriomaisuuden suojelun ja restauroinnin kansainvälisen keskuksen, ICCROMin, kyselyn tulos, jossa konfliktien rinnalla kulttuuriperinnön säilymisen tasaveroisiksi uhiksi tunnistettiin ilmastonmuutos sekä laiminlyönnit ja liian vähäinen kunnossapito.
Hallitsemattomat ja hallittavat riskit
Riskienhallinnassa tunnistamista seuraa riskien todennäköisyyden ja niiden toteutumisen vaikutusten arviointi.
Sotiin ja konflikteihin liittyvät riskit ovat globaalisti melko epätodennäköisiä, mutta tietyillä alueilla niiden toteutumisen riski on korkea, kuten tällä hetkellä Ukrainassa, Gazassa, Iranissa ja muilla konfliktialueilla. Suomen näkökulmasta riski on edelleen onneksi matala. Jos se kuitenkin toteutuisi, seuraukset olisivat nopeita ja laaja-alaisia.
Ilmastonmuutos on todennäköisyyden osalta erittäin korkean asteen riski. Se toteutuu kaikkien olemassa olevien skenaarioiden perusteella varmasti. Ilmastoriski on luonteeltaan myös globaali, eli se toteutuu kaikkialla samanaikaisesti. Ilmaston muutoksen vaikutukset ovat pääsääntöisesti hitaita lukuun ottamatta mahdollisten sään ääri-ilmiöiden aiheuttamia vahinkoja. Ilmastonmuutoksen riskin toteutumista ei voi hallita, mutta alueellisesti niiden vaikutuksiin voidaan sota- ja konfliktiriskien tapaan varautua.
Laiminlyönnit ja liian vähäinen ylläpito on korkean todennäköisyyden riski, mutta se ei ilmastonmuutoksen tapaan toteudu varmasti. Riski toteutuu, jos kunnossapito on liian vähäistä, ja tuhoutuminen nopeutuu, jos ylläpidon tasoa syystä tai toisesta lasketaan. Muista kulttuuriperintöä koskevista uhista poiketen ylläpidon laiminlyöntien riskiä voidaan kokonaan hallita ja sen tuhovaikutukset välttää paikallisilla, alueellisilla ja kansallisilla päätöksillä.
Ylläpidon vähentäminen on tuhoamispäätös
Kulttuuriperintöön kohdistuvia uhkia yhdistää se, että toteutuessaan ne tuhoavat kulttuuriperinnön peruuntumattomasti.
Uhkakeskustelua hallitsevat tällä hetkellä sotien ja konfliktien aiheuttamat riskit. Tähän on hyviä ja huonoja perusteita. Hyvä peruste on se, että sodan ja konfliktin uhka saa ihmiset ajattelemaan, mitä heille tai omalle yhteisölle merkitsisi, jos jotakin heille tärkeää rakennusta, esinettä tai teosta ei enää olisikaan.
Huono peruste on se, että meidän on usein helpointa keskustella asioista, jotka ovat epätodennäköisiä ja joihin emme voi itse vaikuttaa. Jos sama uhkakeskustelu, jota nyt käydään sodista ja konflikteista, ulotettaisiin kulttuuriperintökohteiden ylläpitoon, pitäisi paikalliset, alueelliset ja kansalliset päätökset ylläpidon vähentämisestä kirjata muistioihin ja pöytäkirjoihin: ”päätimme tuhota nämä kulttuuriperintökohteet, esineet ja teokset ”. Näin ei tehdä, koska sitä ei kukaan halua.
Kimmo Levä
pääjohtaja, Museovirasto