Miten kulttuuriympäristötyö voi tukea kestävän kehityksen tavoitteita?

Tarvitsemme tutkittua tietoa siitä, mi­ten luontoa koskevat muutokset vaikuttavat kulttuuriympäristöihin, miten näitä vaikutuksia voidaan hillitä ja miten niihin voidaan sopeutua.

Toiseksi tarvitsemme tietoa myös siitä, miten ilmastonmuutosta hillitsevät toimet vaikuttavat välillisesti kulttuuriympäristöihin, syntyykö ristiriitatilanteita ja miten niitä voidaan ratkoa kestävyyden ja kulttuuriympäristöjen arvojen kannalta mahdollisimman hyvin.

Kolmanneksi kulttuuriympäristöt voivat olla osa rat­kaisua: tarvitsemme lisää tietoa siitä, miten kulttuuriympäristöjen suojelu ja hoito voivat myötävaikuttaa kestävään kehitykseen, tukea ja edistää sitä.

Tutkijatohtorina Jyväskylän yliopistossa työskentelevän Johanna Turusen laatima selvitys Kestävä kehitys osana kulttuuriympäristöpolitiikkaa – kansainvälisiä linjauksia kartoittaa kestävän kehityksen ja kulttuuriympäristöt yhdistäviä kansainvälisiä kulttuuriperintösopimuksia ja politiikkalinjauksia ja pyrkii niiden kautta tuomaan esiin mahdollisuuksia, joihin kulttuuriympäristötoimijat voivat tarttua myös Suomessa.

Selvitys on osa Museoviraston Kestävyys ja kulttuuriympäristötyö -hanketta, jossa panostetaan kestävää ja kehitystä ja kulttuuriympäristöä koskevaan tietoon ja osaamiseen.

Kulttuuri tukee kestävän kehityksen tavoitteita

Vaikka kulttuuriperintö ja kulttuuriympäristöt ovat osin valtavirtaistuneet omaa toimintasektoriaan laajemmiksi, on sektorijako kulttuuriperinnön ja ilmastonmuutoksen välillä tiukassa. Tahto kulttuurin nostamiseksi osaksi kestävän kehityksen ratkaisuja on kuitenkin vahva, ja kulttuurille ja kulttuuri­perinnölle tarjotaan erityisesti EU:n linjauksissa tällä hetkellä poikkeukselli­sen laajaa yhteiskunnallista roolia.

Alan toimijoille on selvää, että kulttuuriympäristötyö on osa ekologisesti kestävän yhteiskunnan työkalupakkia. Kulttuurin kautta voi­daan myös tukea keskeisiä kestävän kehityksen tavoitteita, kuten demokra­tiaa, ihmisoikeuksia ja sukupuolten välistä tasa-arvoa.

Kulttuurilla ja kulttuu­riperinnöllä on huomattavia vaikutuksia ihmisten ja yksilöiden luovuuteen ja kekseliäisyyteen. Ne voivat tukea koulutusta, niin konkreettisesti kuin muuntamalla asenneilmapiiriä esimerkiksi tyttöjen koulutuksen tai ilmasto­toimien kannalta myönteisemmäksi. Kulttuurinen itsemääräämisoikeus ja kulttuuriperinnön suojelu ovat keskeinen osa monia rauhanpro­sesseja ja voivat näin tukea yhteiskuntien rauhanomaista kehitystä.

Kulttuurin ympärille on rakentunut myös monipuolista taloudellista toimintaa, joka työllistää ihmisiä ja tuottaa lisä­arvoa muiden sektoreiden toimintaan. Lisäksi, vaikka kulttuuriympäristöjen ja luonnonsuojelun intressit eivät ole identtisiä, voi kulttuuriympäristöjen suojelulla olla positiivisia vaikutuksia uhanalaisten ympäristöjen, eläimien ja eliöiden suojelulle ja päinvastoin.

Hankkeista kohti pitkäjänteistä toimintaa

Kulttuuriperintöön sitoutuneen sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman valjas­taminen kestävyysmurroksen välineeksi vaatii alalta uudenlaista toimijuutta ja aloitteellisuutta. Tässä raportissa erilaisia toimintamahdolli­suuksia on kartoitettu erityisesti kansainvälisten sopimusten, politiikka-asia­kirjojen ja toimintaohjelmien kautta. Yksittäisten toimenpiteiden sijaan huomio on ollut suuremmissa linjoissa.

Raportti tarjoaa kulttuuriympäristötoimi­joille välineitä hahmottaa omaa toimijuuttaan ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Kaikille toimintamuodoil­le on oma paikkansa, ja erilaiset ongelmat vaativat erilaisia ratkaisuja: aluksi on hyvä keskittyä omaan toimintaan, toisinaan tavoitteet voi saavuttaa par­haiten yhteistyöllä ja joskus on hyvä asettua vetojuhdaksi. Eri tason toimia voi ja kannattaa toteuttaa samanaikaisesti.

Kestävä kehitys kannattaakin ajatella omaa toimintaa ohjaavana pitkäjänteisenä prosessina. Ei ole no­peita ratkaisuja eikä tilannetta, jossa toiminnasta voitaisiin luopua. Kestävä kehitys tulee ajatella elinikäisenä kumppanina, ei irrallisena, lyhytjänteisenä hankkeena.

”Vaikka panostukset kulttuuriperintöön näyttäytyvät julkisessa ja poliittisessa keskustelussa usein menoeriltä, kestävään kehitykseen tähtäävä yhteistyö kulttuuriympäristöalan kanssa on muille sektoreille kannattavaa, myös taloudellisesti,” Johanna Turunen kirjoittaa johtopäätöksissään.