Uhanalaiset tuulimyllyt saavat Museovirastolta korjausohjeen
Seurasaaren ulkomuseon mamsellituulimyllyn restauroidut siivet kiinnitettiin paikalleen ja myllyyn pääsee kesäkaudella vierailemaan kuukausittain.
Seurasaaren ulkomuseoalueella ylväänä seisovan Oripään vuonna 1894 rakennetun mamsellituulimyllyn uusitut siivet kiinnitettiin viime viikolla myllyyn. Kiinnittäminen onnistui haasteista huolimatta suunnitelmien mukaisesti.
”Hankkeeseen osallistuneiden asiantuntijoiden ammattitaito ja hyvät yhteistyötaidot sekä laadukkaat turvalliset työvälineet olivat tämän edellytyksenä”, sanoo Seurasaaren rakennuskonservoinnin työryhmän asiantuntija, rakennuskonservaattori Jani Puhakka, joka kollegansa Erkka Pajulan kanssa vastasi hankkeesta sekä toimi siinä rakennuttajana ja valvojana.
Museoviraston kulttuuriympäristöpalveluiden kaksivuotinen konservointihanke ajoittuu juuri oikeaan ajankohtaan: Museovirasto päivittää ja uusii korjauskortistoaan parhaillaan, ja yksi uusista korjauskorteista kohdistuu juuri tuulimyllyihin.
”Tuulimyllyt ovat Suomessa uhanalaisia ja niihin täytyy kohdentaa erityistä tutkimuksellista ja hoidollista huomiota. Keski-Euroopan mahtavien teollisuusmyllyjen vastapainona Suomen pienet tuulimyllyt ovat ainutlaatuinen ryhmä maailman tuulivoimatekniikan perinteen kartalla. Vanhimmat suomen perinteisistä myllyistä ovat jo täyttäneet 300 ja nuorimmatkin sata vuotta. Jokainen mylly on siis säilyttämisen arvoinen jo ikänsä ja hauskan ulkomuotonsa puolesta, mutta erityisesti, koska se on konetekniikan, maanviljelyn että arkkitehtuurin historian edustava muistomerkki”, toteaa arkkitehti Kirsti Horn, joka on asiantuntijakonsulttina mukana tekemässä Museoviraston tuulimyllykorjauskortin asiasisältöä.
Korjauskortisto uudistuu
Museoviraston restaurointiyksikön työtä Oripään mamsellituulimyllyn säilyttämiseksi voidaan suoraan hyödyntää parhaillaan valmisteilla olevassa tuulimyllykortissa. Museoviraston korjauskortisto opastaa korjaamaan ja kunnostamaan vanhaa rakennusta oikein ja taloudellisesti sen arvoja kunnioittaen. 24 korjauskorttia ovat saatavilla Museoviraston verkkosivustolla. Virastossa on parhaillaan käynnissä työ, jossa parannetaan korjauskorttitiedon käytettävyyttä verkossa. Samalla korttien sisältöä päivitetään ja täydennetään. Uusia korjauskortteja tehdään parhaillaan tuulimyllyjen lisäksi painovoimaisesta ilmanvaihdosta.
”Kun Oripään mamsellimyllyn korjausta lähdettiin suunnittelemaan, käytössämme oli kirjanen Muutamia mieleen pantawia Asioita Myllyn Rakentajille Suomessa Samuel Roosilta vuodelta 1851. Korjauskortille todella on tarvetta, ja tuulimyllyjen korjaushankkeita on käynnistymässä ympäri Suomea”, Jani Puhakka Museovirastolta sanoo.
Museovirasto myöntää valtakunnalliset entistämisavustukset, ja hakemuksia kohdistuu myös tuulimyllyjen korjauksiin. Avustuksia on tavallisesti haettu vuosittain enintään kahteen myllyyn, mutta tänä vuonna niitä on myönnetty viiteen. Avustuksen määrä on kolmannes korjauskustannuksista.
Tuulimyllyt Suomessa
- Tuulimyllyjä on kolmea tyyppiä: mamselli-, harakka- ja jalkamylly.
- Ensimmäiset rakennettu jo 1400-luvulla, olivat käytössä 1930-luvulle.
- 1800-luvun lopulla tuulimyllyjä on arveltu olevan Suomessa noin 20 000; vuonna 2019 puurakenteisia tuulimyllyjä arvellaan olevan Suomessa kokonaisuudessaan noin 600 kpl.
- Mamsellituulimyllyjä on noin 75, ja näistä vain noin kymmenen on kohtuullisen hyvässä kunnossa. Mamsellimyllyistä toimintakunnossa on kaksi, Iniön Åselholm ja Kreivinmäen mylly Salossa.
- Seurasaaren ulkomuseossa on esillä toinenkin mylly, harakkamylly Punkalaitumelta.
Oripään mamsellimylly
- Seurasaaren ulkomuseossa sijaitsevan Oripään mamsellimyllyn on rakentanut metalli- ja kiviosia lukuun ottamatta itselleen Kosken tilan isäntä Antti Koski Oripään Makkarkoskella vuonna 1894. Taotut metalliosat valmisti paikallinen seppä Iisakki Wahlroos ja valurautaosat tulivat kauttualaiselta ruukilta. Kaksi paria myllynkiviä hiekkakivestä valmisti paikallinen Pruuniksi kutsuttu maanviljelijä Säkylästä.
- Mamsellimyllyt ovat tekniikaltaan monimutkaisimpia ja tehokkaimpia. Myllyn esikuvana toimii Turun Samppalinnan tuulimylly. Oripään myllyssä on 6 siipeä ja mekaanisesti myllyn sisältä kammella liikuteltava pyörivä torniosa.
- Tuulimylly oli käytössä vielä 1940-luvulla, kunnes kova myrskytuuli rikkoi vuonna 1948 sen siivet.
- Myllyn osti tohtori Toini-Inkeri Kaukonen, ja lahjoitti sen Seurasaaren ulkomuseoon vuonna 1970.
- Tuulimyllyn runko- ja koneistonosat ovat säilyneet alkuperäisinä ja erittäin hyvä kuntoisina näihin päiviin saakka.
- Museoviraston restaurointiyksikön palveluksessa työskentelee puitesopimuskumppanina tällä hetkellä Turunmaan korjausrakentamisosuuskunnan restaurointikirvesmies Jan-Philip Schauman, jolta Museoviraston on ostanut tuulimyllyn siipien uusimistyön. Työn on samalla urakoitsija Schaumanin restaurointimestarin näyttötutkinto Oulun Seudun ammattiopiston Pikisaaren yksikössä.
Museoviraston asiantuntijat, Seurasaaren rakennuskonservoinnin työryhmä, rakennuskonservaattori Jani Puhakan ja rakennuskonservaattori Erkka Pajulan johdolla toimivat hankkeessa rakennuttajina ja valvojina.
Kesän kuukausittaiset myllykierrokset Seurasaaressa torstaisin 27.6. klo 14, 25.7. klo 14 ja 22.8. klo 14.
Lisää opastuksista: https://www.kansallismuseo.fi/fi/seurasaarenulkomuseo/opastukset
Lisätiedot
rakennuskonservaattori Jani Puhakka, Kulttuuriympäristöpalvelut/Seurasaaren rakennuskonservointi, jani.puhakka@museovirasto.fi, puh. 0295 33 6168
yliarkkitehti Helena Hirviniemi, Kulttuuriympäristöpalvelut/restaurointi, helena.hirviniemi@museovirasto.fi, puh. 0295 33 6179
intendentti Mikko Teräsvirta, Seurasaaren ulkomuseo, mikko.terasvirta@kansallismuseo.fi, puh. 0295 33 6374 (myllykierrokset)
SEURASAAREN ULKOMUSEO
Seurasaari, 00250 Helsinki
Avoinna
Ulkomuseon toimisto, puh. 0295 33 6912, seurasaari@kansallismuseo.fi
www.kansallismuseo.fi