Sukeltaja Vrouw Marian hylyllä. Kuvaaja: Jouni Polkko, Badewanne 2019
Vrouw Marian hylky kuuluu “suhteellisen vakaa” -luokkaan. Suhteellisen vakaa tarkoittaa, että laivanhylkyyn ei kohdistu tavanomaista suurempaa uhkaa painemuuttujien taholta. Kuva Jouni Polkko, Badewanne 2019. Museovirasto.

Uusi Hylkyindeksi-menetelmä avuksi vedenalaisen kulttuuriperinnön uhanalaisuusluokitteluun

Museoviraston Kulttuuriympäristöpalvelut ja Helsingin yliopiston Tvärminnen eläintieteellinen asema ovat saaneet valmiiksi hylkyjen suojelutyötä tehostavan työkalun. Hylkyjen suojelutyössä hylkyindeksi antaa käytännöllistä apua riskiarviota vaativiin tilanteisiin. Kehitysprojekti tehtiin osittain Weisell-säätiön rahoittamana vuosina 2016–2021.

Hylkyindeksi on työväline, jolla laivanhylyn hylkyyntymisprosessia, eli tiedon laadun heikkenemistä, voidaan arvioida ja ilmaista numeerisesti indeksikaavalla. Tiedon laadun heikkenemisellä tarkoitetaan tässä yhteydessä niiden laivanhylyn ominaisuuksien heikkenemistä, joiden perusteella se on tunnistettavissa historialliseksi laivanhylyksi ja joiden ansiosta sitä on mahdollista tutkia arkeologian menetelmin. Hylkyyntymisprosessi etenee vääjäämättä romahdustilaan, jossa hylyn tutkiminen ei enää ole mahdollista.

Hylkyindeksin tavoitteena on asettaa hylyt keskinäiseen järjestykseen sen mukaan, kuinka vakaa niiden tiedon säilymisen tila on nyt. Indeksi ei anna tietoa yksittäisen hylyn rakenteellisesta kunnosta tai sen arkeologisesta arvosta.

Hylkyihin kohdistuvat muutospaineet ovat sekä luonnollisia, kuten meriveden ominaisuudet, että ihmisen aiheuttamia, esimerkiksi alusliikenne. Suomen rannikkovesillä sijaitseviin historiallisiin laivanhylkyihin kohdistuu monenlaisia ulkopuolisia paineita. Ajan myötä historiallisen laivanhylyn fyysinen kunto heikkenee ja sen mukanaan kantama informaatio menneisyydestä katoaa tavoittamattomiin.

Hylyn tilaan vaikuttaa mm. veden syvyys sekä vesialueen käyttö esimerkiksi satamatoimintaan. Hylylle sukeltavien ankkuroinnissa tapahtuneet arviointivirheet voivat romahduttaa hylyn kunnon äkillisesti. Museovirasto aikookin uudistaa hylkysukeltamisen ankkurointiohjeistuksen kuluvalla avovesikaudella.

Hylkyindeksityöpaja 2019. Kuvaaja: Jenna Karhu, Museovirasto
Hylkyindeksityöpaja 2019
Hylkyindeksi-työpajassa Suomenlinnassa lokakuussa 2018 FT Ari Ruuskanen esittelee asiantuntijajoukolle indeksiajattelun ideaa. Kuva Jenna Karhu, Museovirasto.

Hylkyindeksi-työkalu perustuu FT meribiologi Ari Ruuskasen ideaan kehittää luonnontieteistä tuttua luokittelumenetelmää hyödyntämään vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelua.

Museoviraston ja Tvärminen eläintieteellisen aseman kehitysprojektissa 2016–2021 kartoitettiin hylkyjen säilymistä uhkaavat luonnonvoimiin ja ihmisen toimiin liittyvät tekijät. Prosessissa pidettiin mm. kaksi työpajaa, johon oli kutsuttu meriarkeologiasta kiinnostuneita hylkysukeltajia.

Projektissa haarukoitiin yhdeksän painemuuttujaa ja luotiin menetelmät, joilla saatiin muuttujat yhdenvertaisiksi. Analyysivaiheen jälkeen oli mahdollista laskea kullekin hylylle muuttujien keskiarvo, jonka perusteella edelleen tarkasteltiin, mikä on hylyn uhanalaisuus nyt.

Projektin ohjausryhmään kuuluivat Suomen ympäristökeskuksen meribiologi FT Juha Flinkman sekä Museovirastosta arkeologi FT Petri Halinen ja vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelun erityisasiantuntija intendentti Sallamaria Tikkanen. He avustivat prosessissa koko hankkeen ajan. Museovirastossa hanketta koordinoi FT meriarkeologi Minna Koivikko, ja varsinaisen kehitystyön hoiti FT meribiologi Ari Ruuskanen Helsingin yliopistosta. Kehitysprojekti tehtiin osittain Weisell-säätiön rahoittamana.

Lisätietoa

Ari Ruuskanen, Helsingin yliopisto, ari.ruuskanen@helsinki.fi p. +358 40 750 0637

Minna Koivikko, Museovirasto, minna.koivikko@museovirasto.fi p. 0295 33 6215

Hylkyindeksi-julkaisu Museoviraston verkkosivuilla (pdf)