Ajankohtaista arkeologiasta: Pronssi- ja rautakauden jäljillä Kristiinankaupungissa
Museoviraston Arkeologiset kenttäpalvelut tutki toukokuussa 2025 kaksi pronssikaudelle (n.1800–500 eaa.) ajoittuvaa hautaröykkiötä Kristiinankaupungin Bergmannasbergenillä. Tutkimus oli osa kaupungin kaavoitushanketta, ja sen tavoitteena oli selvittää muinaisten röykkiöiden rakenne, säilyneisyys sekä mahdolliset hautaukset ennen alueen jatkokäyttöä.
Mikä on hautaröykkiö?
Pronssikautiset hautaröykkiöt ovat erikokoisista kivistä rakennettuja muinaisia rakenteita, jotka sijoitettiin usein näkyville paikoille, kuten kallioille. Bergmannasbergenin kaksi röykkiötä, jotka sijaitsevat nykyisin noin 31 metriä merenpinnan yläpuolella, ovat esimerkkejä tällaisista rakenteista.
Hautaröykkiö 2:sta on tehty myös 3D-malli. johon voit tutustua alla.
Röykkiöt on ilmeisimmin rakennettu pronssikauden keskivaiheilla, noin tuhat vuotta ennen ajanlaskun alkua, jolloin ne sijaitsivat meren äärellä olevan kallion päällä. Röykkiöiden sijaintipaikka ja koko viittaavat niiden pronssikautiseen alkuperään, mutta tutkimuksissa löytynyt esineistö tuo mukaan myös rautakautisen näkökulman.
Röykkiöiden tutkiminen
Tutkimusryhmä käytti moderneja dokumentointimenetelmiä, kuten ortokuvausta, laserkeilausta ja takymetrimittausta. Röykkiöt purettiin kivikerros kerrallaan, ja esiin tulevat rakenteet ja löydöt dokumentoitiin tarkasti. Röykkiö 1 tutkittiin osittain, kun taas Röykkiö 2 käytiin kokonaan läpi.
Molemmat röykkiöt osoittautuivat rakenteiltaan hyvin
samankaltaisiksi: kumpaakin ympäröi huolellisesti ladottu kivikehä,
jossa oli 2–3 kerrosta limittäin aseteltuja kiviä. Kehäkiveyksen
pohjakivinä oli käytetty hieman isompia ja kulmikkaampia kiviä muihin
röykkiö kiviin verrattuna.
Löydöt ja arvoitukset
Röykkiö 1 oli kooltaan noin 7 x 9,0 m ja röykkiö 2 noin 6 x 7 m. Röykkiötä 1 oli pengottu aikojen kuluessa – sen keskellä oli kuoppa – mutta röykkiö 2 vaikutti ehjältä. Röykkiöistä löytyi vain vähän esineistöä.
Röykkiö 1:stä talteen otettiin muutamia kvartsi-iskoksia eli kiviesineen työstössä syntynyttä kivijätettä, ja yksi mahdollinen piikiven pala. Röykkiö 2 tarjosi kuitenkin mielenkiintoisen löydön: siitä löytyi vanhemmalle rautakaudelle ajoittuva pieni, käyräteräinen rautaveitsi (kuvassa).
Veitsen kahva on muotoiltu muistuttamaan eläimen päätä, mahdollisesti hevosta, lammasta tai hirveä (lisää kuvia Finnassa). On epäselvää, oliko tämä esine alun perin osa hautausta vai joutunut röykkiöön myöhemmin. Veitsi oli röykkiön laidassa kivien välissä maassa pystyssä eikä kivien alla. On siis melko todennäköistä, että se on joutunut sinne yli tuhat vuotta röykkiöiden rakentamisen jälkeen. Sattumalta vai tarkoituksella, sitä emme tiedä.
Valitettavasti merkkejä hautauksista, kuten palaneita luita, ei löytynyt kummastakaan röykkiöstä, eikä veitsen lisäksi saatu muuta ajoitettavaa materiaalia, joka olisi tuonut lisätietoa röykkiöiden iästä.
Mallia pronssikaudesta?
Röykkiöiden iso koko ja sijainti kalliolla viittaavat niiden rakentamiseen pronssikaudella, mutta rautaveitsi tuo mukaan mahdollisuuden röykkiöiden käytöstä myös rautakaudella.
Monumentaaliset hautaröykkiöt katoavat rautakauden alussa noin 500 eaa. Pohjanmaalla hautauksia tehdään mataliin latomuksiin ja pieniin röykkiöihin noin 300 jaa. asti, jonka jälkeen röykkiöperinne herää taas henkiin. Onko hautaustapaan otettu mallia pronssikautisten esi-isien hautaustavoista, jotka erottuivat maisemassa silmiinpistävästi?
Bergmannasbergenin röykkiön lisäksi tunnetaan myös pari muuta
tapausta, jossa pronssikautisesta röykkiöstä löytyy rautakautisia
löytöjä. Tämä herättää kysymyksiä pronssi- ja rautakauden yhteisöjen
tavoista ja mahdollisesta röykkiöiden uudelleenkäytöstä. Hautaröykkiöt
olivat epäilemättä tärkeitä yhteisöilleen – ehkä symbolisesti,
rituaalisesti ja muistomerkkeinä.
Vesa Laulumaa
Museovirasto