Modernia maakunnissa – näyttävästi esillä vai kainona katveessa?
Suomi on moderni maa – ainakin rakennuskantaan katsoen, sillä noin 90 prosenttia rakennetusta ympäristöstämme on syntynyt vuoden 1940 jälkeen. Moderni rakennusperintö kouluineen, kauppakeskuksineen ja terveysasemineen on meille kaikille tuttua arkiympäristöä. Vuodenvaihteessa 2025–2026 Museovirastossa valmistauduttiin tulevaan RKY-päivitykseen tarkastelemalla, miltä modernin rakennusperinnön tilanne näyttää maakunnittain tarkasteltuna.
Valmistautumista päivitykseen
Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt eli tuttavallisemmin RKY on vuonna 2009 laadittu koko Suomen laajuinen valikoima erilaisia rakennetun ympäristön kohteita, jotka on määritelty maamme mittakaavassa merkittäviksi. Kohdevalikoiman tarkoituksena on kuvata eri aikakausia ja ympäristöjä tasapainoisesti, mutta moderni rakennusperintö on kuitenkin aliedustettuna. Kun RKY:tä seuraavan kerran tulevaisuudessa päivitetään, modernin rakentamisen huomioiminen onkin keskeinen tavoite.
Viime vuosikymmenen aikana useat maakunnat ovat pyrkineet kartoittamaan modernin rakennusperintönsä tilannetta erilaisin selvityksin. Keski-Suomi aloitti mittavan selvitystyön vuonna 2012, ja sen jälkeen useat maakunnat ovat seuranneet perässä. Selvitykset ovatkin tuottaneet arvokasta tietoa 1900-luvun jälkipuolen rakentamisesta.
Kuvat: Modernin rakennusperinnön selvityksiin lukeutuvia kohdetyyppejä ovat esimerkiksi kaupungin- ja kunnantalot, virastotalot, asuin- ja liikerakennukset, liikunnan ympäristöt sekä vesitornit ja sillat. Kuvakarisellissa valtion virastotalo Mikkelissä, Pielishovi Joensuussa, Lappeenrannan uimahalli, Joensuun Laulurinne, Valtimon kunnantalo, ja Raippaluodon silta.
Tarkastelun tuloksia
Museovirastossa tarkasteltiin modernin rakennusperinnön inventointitilannetta osana valmistautumista tulevaan RKY-päivitykseen. Tarkastelussa paljastui useita eroja inventointitapojen välillä – eroja on niin alueellisissa kuin ajallisissakin rajauksissa.
Maakuntatasoiset inventoinnit nojaavat vahvasti olemassa olevaan tietoon, mikä tekee niiden lähtökohdista epäsymmetrisiä. Tieto painottuu yleensä keskusta-alueille ja muille tiheämmin rakennetuille alueille – sinne, missä aiempaa selvitystietoa on eniten. Maaseudun moderni rakennuskanta, kuten modernit maatalouspihapiirit tai sivuteiden varsille syntyneet palvelurakennukset, jäävät helposti tarkasteluissa katveeseen.
Tarkastelluissa modernin rakennusperinnön selvityksissä modernille annetaan erilaisia ajallisia rajauksia: jotkin selvitykset käsittelevät jo 1930-luvun funkisrakennuksia, joissain tarkastelu aloitetaan vasta 1950-luvulta. Tämä voi kertoa modernismin määritelmää enemmän maakunnallisen tiedon kumuloituvuudesta: tieto rakentuu aiemman varaan, ja jos funkis on jäänyt kattavasti käsittelemättä aiemmissa selvityksissä, otetaan se helposti osaksi modernin rakennusperinnön inventointia.
Modernia rakennusperintöä lähestytään yleensä tunnistettujen ilmiöiden kautta, jotka voivat liittyä esimerkiksi kaupungistumiseen ja hyvinvointiyhteiskunnan syntymiseen tai erilaisiin rakentamisen kausiksi miellettäviin periodeihin, kuten postmodernismiin. Selvitykset jättävät pohtimaan, piirtyykö modernista rakennusperinnöstä näin tarkasteltuna liian yksipuolinen kuva, ja millaisia muita ilmiöitä meidän pitäisi modernista vielä tunnistaa. Toisaalta ajallisen etäisyyden saaminen kohteisiin myös helpottaa niiden kulttuurihistoriallisen arvon tunnistamista: esimerkiksi 2000-luvun automarketit ja asuinalueet voivat olla vielä niin lähellä, ettei niiden arvoja vielä tunnisteta.
Hyviä inventointiperiaatteita
Katvealueiden lisäksi läpikäydyistä selvityksistä muodostuu käsitys modernin rakennusperinnön tarkastelemisen hyvistä käytänteistä. Seuraavassa on esitetty toimiviksi havaittuja periaatteita.
- Dokumentoi työn tavoite sekä työryhmän kokoonpano ja roolit.
- Kuvaile kohteiden valintaprosessia ja -perusteita mahdollisimman läpinäkyvästi. Tuo ilmi, millä tavalla kohteita valitaan ja millainen on kokonaisjoukko, josta inventointikohteet valitaan.
- Pohdi ja perustele aikarajaus. Modernin rakennusperinnön kohdalla selvityksissä voi olla tarpeellista huomioida alueelliset erityispiirteet tietyn vuoden sijaan. Tuo ilmi, jos aikarajaus ja kohdejoukon ajallinen edustavuus poikkeavat toisistaan. Pohdi, onko ajallinen rajaus myöskään aina tarkoituksenmukaista.
- Kuvaile, mitä aiempia selvityksiä alueella on toteutettu ja millaisia lähtötietoja on käytetty. Pyri kirjaamaan myös se, miten asiantuntijoiden näkemykset ja hiljainen tieto vaikuttivat selvityksessä tehtyihin valintoihin.
- Käytä monipuolisia lähteitä ja kirjaa ne asianmukaisesti selvitykseen.
- Tunnista paikalliset ja alueelliset erityispiirteet.
- Arvota kohteet läpinäkyvästi ja perustele kriteerit.
- Erota tekninen kunto kulttuurihistoriallisesta arvosta.
- Huomioi myös tavanomainen rakennuskanta. Pysähdy pohtimaan, mitä katvealueita selvitykseen jää.
- Tee näkyväksi myös ne kohteet, joita ei valittu inventoitaviksi tai jotka eivät päätyneet lopulliseen valikoimaan.
- Tunnista modernin rakennustekniikan ja arvojen erityiskysymykset.
- Kuvaa mahdolliset lisäselvitystarpeet ja inventoinnin rajallisuus.
- Kuvaile suhde valtakunnallisiin selvityksiin.
- Julkaise selvitys mahdollisimman helposti saataville, esimerkiksi verkkosivuille. Pelkästään organisaation omaan tietojärjestelmään tallennettuna tiedot eivät ole muiden käytettävissä.
Uusia näkökulmia moderniin
Selvitysperinteelle ja maakuntakaavoituksen taustaselvityksille, joita useimmat tarkastellut selvitykset olivat, on tyypillistä kohteiden vertaileminen ja arvottaminen. Selvitykset tukeutuvat pääosin perinteisen rakennusperinnön arvottamisessa käytettyihin kriteereihin, joita ovat lakiin kirjatut suojelun edellytykset, kuten kohteen harvinaisuus, tyypillisyys ja alkuperäisyys.
Moderni rakentaminen taas perustuu usein sarjatuotantoon, standardointiin ja teknistaloudellisiin ratkaisuihin – arvoihin, joita vanha kriteeristö ei välttämättä tunnista. Tämä herättää pohtimaan, tarvitsisiko moderni rakennusperintö omia kriteerejään paitsi kohteiden tunnistamiselle sekä niiden arvottamiselle osana kulttuuriympäristötyötä.
Verna Hahtola
Museovirasto
Kirjoittaja on arkkitehti, joka toimi tutkijana Museovirastossa modernin rakennusperinnön inventointitilanteen tarkasteluun liittyvässä hankkeessa.
Hankkeen loppuraportti julkaistaan Museoviraston verkkosivuilla kevään aikana.
Lähteet
Laki rakennusperinnön suojelemisesta.
Museovirasto. (2023). Moderni haastaa! Modernin rakennusperinnön toimintaohjelma 2023–2026.
Museovirasto 2009. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt -verkkosivusto.