Palveluverkkouudistuksia ja purkamiskiimaa – museoiden alueellinen kulttuuriympäristötyö kehittyy paineesta huolimatta
Alueelliset vastuumuseot valmistautuvat parhaillaan lähivuosiin museolain mukaisin suunnitelmin. Keskustelimme museoiden johtajien kanssa alueellisen kulttuuriympäristötyön haasteista, iloista ja kipupisteistä juuri nyt.
Muutos on jatkuva olotila museoissa. Sama koskee kulttuuriympäristötyötä, jossa näkyvät niin alueiden eriytyminen, tyhjenevine taloineen ja vähenevine väkimäärineen, kuin metsien hakkuut, palveluverkkouudistukset, sotaan varautuminen tai uusiutuvien energiamuotojen yleistyminen.
Lyhyen aikavälin voitot ajavat purkamaan
Pienenevät ikäluokat ja niukkeneva julkinen talous ajavat suuriakin kaupunkeja tarkastelemaan ja uudistamaan palveluverkkojaan. Seurauksena on tyhjilleen jääviä rakennuksia, joita koetetaan myydä tai purkaa, museoviranomaisten nostaessa esiin rakennusten arvoja. Käyttötarkoitusten muutosten joustavaa ennakointia ja vastuullista luopumista kaivattaisiin kipeästi. Kestävän kehityksen eri näkökulmat huomioon ottavia toimintamalleja on kehitetty, mutta niitä tulee tehdä tunnetummaksi ja saada käyttöön kunnissa.
Rakennuksia puretaan kunnissa yhä enemmän. Tilanne näyttäytyy jo jopa ”purkamiskiimana”, joka kohdistuu myös suojeltuihin tai muuten arvoiltaan merkittäväksi todettuihin rakennuksiin. Kärsivällisyys ratkaisujen etsimisessä tuntuu vähentyneen, ja juuri nyt tarpeettomilta näyttäville rakennuksille haetaan saman tien purkulupaa. Argumenteista varsinkin talous ja sisäilmaongelmat jyräävät. Havaintoja vuoden 2025 alusta voimaan tulleen rakentamislain vaikutuksista esimerkiksi kuntien paikallisesti merkittävien rakennusten säilymiseen alkaa kertyä: vaikutukset näyttävät säilymisen näkökulmasta miinusmerkkisiltä.
Purku-uhan alle voivat joutua yhtä hyvin kaupunkikeskuksen kookkaat modernit rakennukset kuin vähäväkisemmän kunnan kunnantalo, tyhjenevät asuintalot, sotekiinteistöt ja koulut. Rakennusten ikäkään ei asiaa ratkaise. Ristiriita esimerkiksi kuntien kestävän kehityksen ohjelmien kanssa on ilmeinen: purkaminen on viime vuosien tutkimustulosten valossa useimmiten korjaamista epäekologisempi vaihtoehto, mutta tämä ei ohjelmissa tai käytännöissä näy.
Todellinen taloudellinen kestävyys jää myös huomiotta, kun reunaehtoja tarkastellaan vain hyvin lyhyellä aikavälillä, yksittäisten hankkeiden näkökulmasta. Samaan aikaan joiltakin paikkakunnilta loppuvat ennen rakennuksia niiden käyttäjät: syrjäseutujen rauhalla on myös tämä kääntöpuoli. Millaisia ratkaisuja asia vaatii suojeluarvojen näkökulmasta, millaisia valintoja?
Energiamurros muuttaa maisemaa, hakkuut näkyvät työssä
Uusiutuvien energiamuotojen esiinmarssi, vihreä siirtymä, on kestävyyden ja energiariippumattomuuden näkökulmasta hyvin tervetullutta. Tuulivoima-, aurinkovoima- ja datakeskushankkeiden ajatellaan myös piristävän paikkakuntien taloutta. Ensimmäisistä pienydinvoimahankkeistakin on jo museoissa havaintoja. Suuren kokoluokan hankkeita on vireillä eri puolilla maata, idässä tosin hiukan muita osia vähemmän.
Kuva: Vain 29 prosenttia suomalaisista ajattelee, että teollisen mittakaavan tuuli- ja aurinkovoimalat sopivat useimpiin maisemiin. Eri mieltä on 43 prosenttia. Lähde: Kulttuuriperintöbarometri). Kuva: Karim Peltonen, Rakennushistorian kokoelma / Museovirasto
Kautta historian hyviä elinolosuhteita tarjonneilla alueilla on usein arkeologisia jälkiä ihmiselämästä, ja nämä alueet ovat usein myös maisemallisesti arvokkaita. Samoille alueille on suunnitteilla paljon muun muassa aurinkovoimaloita, joiden vaikutukset kulttuuriperintöön voivat olla merkittäviä.
Kyse on myös sosiaalisesta kestävyydestä, sillä nämä kulttuuriympäristöltään rikkaat alueet ovat tärkeitä ihmisille. Jatkuvuus lähiympäristössä ja sen maisemassa lisää ihmisten hyvinvointia, äkillinen murros vaikuttaa siihen negatiivisesti. Kulttuuriympäristötyössä tarvitaan yhteensovittamista, kompromissien taidetta, jotta löydetään sopivimmat paikat energiantuotannolle.
Metsähakkuiden kasvaneet määrät näkyvät nekin suoraan alueellisten vastuumuseoiden työpöydillä: valtaosa arkeologisista kohteistamme sijaitsee metsissä ja ne tulee ottaa huomioon metsänkäytössä. Alueelliset vastuumuseot lausuivat vuonna 2025 yhteensä noin 7 500 metsänkäyttöilmoituksesta.
Museot mukaan alueelliseen varautumistyöhön
Kulttuuriomaisuuden suojelun ja varautumisen teemat ovat esillä useimmissa museoissa, erityisesti liittyen omiin kokoelmiin (myös digitaalisiin), tietoliikenteeseen ja omiin museorakennuksiin.
Läheskään kaikilla alueilla museoita ei vielä ole tunnistettu
alueellisen varautumisyhteistyön osapuoleksi. Tässä riittää työsarkaa
myös jatkossa.
Kulttuuriympäristötehtävissä työskenteleville poliittisen päätöksenteon ja yleisen keskustelun asenneilmapiirin koveneminen on arkea: ei enää ole selvää, että lakeja kunnioitetaan tai että eilen tehdyille suojelupäätöksille annettaisiin tänään arvoa. Toisaalta yhteistyö muiden viranomaisten ja sidosryhmien kanssa voi olla hyvinkin toimivaa ja tuoda valoa ja jatkuvuutta työhön. Museoviranomaisten toivotaan tuovan keskusteluun tietoa ja vaikuttavan hyvän elinympäristön säilymiseen.
Yhteistä työtä hyvien elinympäristöjen eteen
Yhteisöillä on halua huolehtia ja ottaa käyttöön tyhjeneviä tiloja, mutta tälle on edelleen – vuosikausien keskusteluiden jälkeen – monenlaisia esteitä. Yhteisöjen ja museoviranomaisten yhteinen vaikuttamistyö voisi edesauttaa esteiden purkamista, joskin kuntien tahto ja päätökset pitkälti ratkaisevat onnistutaanko tässä.
Kulttuuriperintöbarometrin (2025) mukaan kansalaiset antavat vahvan
tuen kulttuuriperinnön ja -ympäristöjen säilyttämiselle. Lisäksi
kulttuuriperintö tulisi 60 prosentin mielestä ottaa nykyistä vahvemmin
huomioon kuntien päätöksenteossa. Kansalaiset tuntuisivat siis tukevan
museoviranomaisten työtä ja toivovan, että se saisi lisää painoarvoa.
Museoiden kulttuuriympäristötyö on monenlaisten paineiden puristuksessa. Valopilkut, kehittämishalu ja oman työn tavoitteiden kirkastamisen tarve eivät kuitenkaan ole alueellisesta kulttuuriympäristötyöstä kadonneet. Museot hakevat ratkaisuja yhteistyöstä, asiantuntijatiedon tuomisesta keskusteluun, ennakoinnista ja vuorovaikutuksesta. Arjen lausuntotyön oheen haetaan aikaa vaikuttamiselle.
Vahvasti arvopohjaisen työn merkitys hyviä elinympäristöjä tukevana ja yhteiskunnan jatkuvuutta ja turvallisuutta vahvistavana ei ole katoamassa. Valoa työhön tuovat panostukset kulttuuriin, kuten uudet museotilat tai esimerkiksi kulttuuripääkaupunkivuosi, onnistunut yhteistyö sekä aktiiviset yhteisöt, jotka haluavat käyttää ja kunnostaa kulttuurihistoriallisia rakennuksia.
Ulla Salmela ja Johanna Björkman
Museovirasto
Lue lisää
Tyhjien tilojen hyödyntäminen kasvukaupungeissa - Motiva (2026, Motiva ja ympäristöministeriö)
Kulttuuriperintöbarometri - Museovirasto (2025)
Hamina purkaa vanhan kaupungintalon – museo vastusti ajatusta | Kymenlaakso | Yle 27.1.2026