Museoviraston kansainvälistä toimintaa

Euroopan neuvosto ja kulttuuriperintö

Euroopan neuvosto on vuonna 1949 perustettu hallitusten välinen järjestö, johon kuuluu yhteensä 47 valtiota. Euroopan neuvosto korostaa kulttuuria ja kulttuuriperintöä olennaisena osana demokratian ja ihmisoikeuksien vahvistamista Euroopassa.

Euroopan neuvoston kulttuuriperintösopimukset

Euroopan neuvostolla on yli 200 yleissopimusta, jotka ovat monenkeskisiä valtiosopimuksia. Lisäksi neuvosto antaa jäsenmaidensa politiikkaa ohjaavia suosituksia.

Kulttuuriyleissopimus vuodelta 1954 loi puitteet neuvoston toiminnalle koulutuksen, kulttuurin, urheilun ja nuorisotyön alueilla. Kulttuuriperintöä koskevia yleissopimuksia on yhteensä neljä. Arkkitehtuurin suojelua koskeva yleissopimus on vuodelta 1985 (Granada), arkeologista kulttuuriperintöä koskeva vuodelta 1992 (Valletta), maisemayleissopimus vuodelta 2000 (Firenze) ja tuorein kulttuuriperinnön yhteiskunnallista merkitystä koskeva yleissopimus vuodelta 2005 (Faron puiteyleissopimus). Lisäksi Euroopan neuvosto avasi vuonna 2017 allekirjoituksille uuden, kulttuuriomaisuuteen kohdistuvia rikoksia koskevan yleissopimuksen.

Yleissopimusten toteutumista seuraavat johtokomiteat, joista kulttuuriperintösopimukset kuuluvat Kulttuurin, kulttuuriperinnön ja maiseman johtokomitean (CDCPP) alaisuuteen. Jäsenmaat nimittävät johtokomiteaan sen työalaan perehtyneet edustajansa ministeriöistä tai keskushallinnosta: Suomen edustajat ovat opetus- ja kulttuuriministeriöstä, ympäristöministeriöstä ja Museovirastosta.

Euroopan neuvosto tekee tiivistä yhteistyötä Euroopan unionin sekä monien kansalaisjärjestöjen ja kansainvälisten ammatillisten yhteisöjen kanssa.

Euroopan neuvoston kulttuuriperintöön liittyvää toimintaa ovat kulttuuriperintöpolitiikan suuntien (Strategia21), yleissopimusten ja suositusten määrittelyn ja seurannan ohella jäsenmaiden kulttuuriperintöammattilaisten verkostoituminen ja yhteistyö (Herein), tekninen yhteistyö ja avunanto sekä hankkeet, joilla edistetään eurooppalaisten tietoisuutta kulttuuriperinnöstään. Suurelle yleisölle suunnattuja toimintamuotoja ovat esimerkiksi European Heritage Days (Suomessa Euroopan kulttuuriympäristöpäivät) ja eurooppalaiset kulttuurireitit, joita koskevaan osittaissopimukseen Suomi liittyi vuoden 2018 alusta.

Kulttuuriperintö Euroopan neuvoston sivuilla
Strategia21
European Heritage Days
Euroopan kulttuuriympäristöpäivät
Euroopan neuvoston kulttuurireitit
HEREIN

Faron puiteyleissopimus

Eduskunta hyväksyi Faron puiteyleissopimuksen voimaansaattamisen marraskuussa 2017. Sopimus korostaa aineellista ja aineetonta kulttuuriperintöä yhteisenä ja arvokkaana voimavarana. Yleissopimuksen yhtenä tavoitteena on nostaa esiin niitä taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia mahdollisuuksia, joita kulttuuriperintö tarjoaa.

Faron yleissopimus on tähänastisista kansainvälisistä kulttuuriperintösopimuksista laajin ja monipuolisin. Se korostaa kulttuuriperinnön monimuotoisuutta ja merkitystä kestävän taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen voimavarana. Sopimuksen keskeisiin tavoitteisiin kuuluu kulttuuriperinnön, elämänlaadun, identiteetin ja kestävän kehityksen välisen yhteyden vahvistaminen yhteiskunnassa.

Sopimuksen taustalla on ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, jossa sivistykselliset oikeudet sisältävät oikeuden kulttuuriperintöön. Yksi sopimuksen keskeisistä viesteistä on yksilöiden ja yhteisöjen oikeus hyötyä kulttuuriperinnöstä ja osallistua sen rikastuttamiseen. Oikeuteen liittyy velvollisuus kunnioittaa muiden kulttuuriperintöä.

Yleissopimus pyrkii myös vahvistamaan kansalaisyhteiskuntaa ja demokratiaa korostamalla ihmisten oikeutta määritellä itselleen tärkeän kulttuuriperinnön. Sopimus kannustaa yhteisöjä toimimaan yhteiseksi koetun kulttuuriperinnön hyväksi. Kulttuuriperintöyhteisöt ovat yksi sopimuksen uutta luovista elementeistä.

Faron yleissopimuksen voimaansaattaminen Suomessa: taustaselvityshanke

Suomessa Faron puiteyleissopimukseen liittymistä valmisteltiin vuosina 2014–2015, jolloin Museovirasto ja Suomen Kotiseutuliitto toteuttivat taustaselvityksen. Taustaselvityshanke suositteli Faron yleissopimuksen voimaansaattamista Suomessa. Selvitystyössä tavoiteltiin laajaa kansalaisten osallistumista. Työn tuloksena syntynyt raportti kannustaa arvokeskusteluun kulttuuriperinnön yhteiskunnallisesta merkityksestä ja kulttuuriperintötyön kehittämisen suunnista. Raportissa esitetään suosituksia toimintatavoista, jotka tukevat Faron yleissopimuksen viitoittamaa kestävää kulttuuriperintötyötä.

Kohti kestävää kulttuuriperintötyötä -raportti
Euroopan neuvoston puiteyleissopimus kulttuuriperinnön yhteiskunnallisesta merkityksestä
Faro-raportin tiivistelmä selkokielellä
Faro-raportin suositukset selkokielellä
Faro rápmaoppalašsoahpamuša válmmaštallanraporta Faron puiteyleissopimuksen tiivistelmä saameksi
Faro soahpamuša ávžžuhusat Faron sopimuksen suositukset saameksi
Hallituksen esitys eduskunnalle kulttuuriperinnön yhteiskunnallisesta merkityksestä tehdyn Euroopan neuvoston puiteyleissopimuksen hyväksymisestä

Arkeologisen kulttuuriperinnön suojelu

Euroopan neuvoston arkeologisen kulttuuriperinnön suojelemista koskeva yleissopimus astui voimaan Suomessa toukokuussa 1995. Sopimuksen tarkoituksena on suojella arkeologista kulttuuriperintöä Euroopan maiden yhteisen muistin lähteenä sekä historiallisen ja tieteellisen tutkimuksen aineistona. Arkeologisen kulttuuriperinnön osiksi katsotaan kaikki kiinteät muinaisjäännökset ja irtaimet muinaisesineet sekä muut muinaisilta ajoilta periytyvät ihmisen toiminnan jäljet.

Suojellakseen arkeologista kulttuuriperintöä ja taatakseen tutkimustyön tieteellisen tason sopimuksen voimaansaattaneet valtiot sitoutuvat esimerkiksi luomaan järjestelmän kaivauksia ja muuta arkeologista toimintaa koskevaa luvanantoa ja valvontaa varten sekä varmistamaan, että kaivauksia ja muita kohdetta mahdollisesti vahingoittavia menetelmiä käyttävät vain pätevät henkilöt. Sopimuspuolet myös pyrkivät sovittamaan yhteen ja yhdistämään arkeologiset ja maankäytön suunnittelun tarpeet. Sopimukseen sisältyy lisäksi arkeologisen tutkimustyön ja muinaisjäännösten suojelun rahoittamista, tieteellisen tiedon keräämistä ja levittämistä sekä yleisen tietoisuuden lisäämistä koskevia säädöksiä. Suomen muinaismuistolaki noudattaa sopimuksessa esitettyjä pääperiaatteita.

Eurooppalainen yleissopimus arkeologisen perinnön suojelusta
Asetus arkeologisen perinnön suojelua koskevan tarkistetun eurooppalaisen yleissopimuksen voimaansaattamisesta

Rakennustaiteellisen perinnön suojelu

Suomi liittyi Euroopan neuvoston rakennustaiteellisen perinnön suojelua koskevaan yleissopimukseen vuonna 1992. Yleissopimuksen tarkoittamaa rakennustaiteellista perintöä ovat

1. Kulttuurimuistomerkit: kaikki historiallisesti, arkeologisesti, taiteellisesti, tieteellisesti, yhteiskunnallisesti tai teknisesti huomattavan mielenkiintoiset rakennukset ja rakenteet, mukaan lukien niiden kalusteet ja varusteet
2. Rakennuskokonaisuudet: historiallisesti, arkeologisesti, taiteellisesti, tieteellisesti, yhteiskunnallisesti tai teknisesti huomattavan mielenkiintoiset kaupunki- tai maaseuturakennusten ryhmät, jotka ovat riittävän eheät muodostaakseen topografisesti erotettavan kokonaisuuden sekä
3. Rakennetut ympäristöt: osittain rakennetut kohteet, jotka riittävän erillisenä ja eheänä luonnon ja ihmistyön yhdistelmänä muodostavat historiallisesti, arkeologisesti, taiteellisesti, yhteiskunnallisesti tai teknisesti huomattavan mielenkiintoisen, topografisesti erotettavan kokonaisuuden.

Suojeltavien kohteiden tunnistamiseksi ja turvaamiseksi sopijapuolet sitoutuvat mm. niiden luettelointiin sekä tarvittaviin lakisääteisiin toimiin kohteiden turvaamiseksi. Yleissopimus kiinnittää huomiota myös esimerkiksi rakennusperinnön uusiin käyttöihin ja yleisön pääsyyn suojeltuihin kohteisiin.

Euroopan rakennustaiteellisenperinnön suojelua koskeva yleissopimus
Asetus Euroopan rakennustaiteellisen perinnön suojelua koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta

Eurooppalainen maisemayleissopimus

Eurooppalaisen maisemayleissopimuksen lähtökohtia ovat kestävän kehityksen tavoitteet sekä maiseman merkitykset kulttuurin, ekologian, ympäristön, talouden ja yhteiskunnan kannalta. Sopimus nostaa esiin maiseman merkityksen eurooppalaisen identiteetin, paikallisen kulttuurin ja yksilön elämänlaadun turvaamisessa.   

Sopimus astui voimaan Suomessa vuonna 2006. Laaja maisemasopimus kattaa luonnon- ja kulttuurimaisemat, suojelualueet ja tavallisen ympäristön. Sen päämääränä on maisemansuojelun ja -hoidon ja maisemasuunnittelun sekä siihen liittyvän eurooppalaisen yhteistyön edistäminen. Sopimus sisältää luonnon-, maaseutu- ja kaupunkialueet ja kaupunkien reuna-alueet, samoin maa-, sisävesi- ja merialueet.  

Sopimusosapuolet sitoutuvat huomioimaan lainsäädännössään maiseman olennaisena osana elinympäristöä, laatimaan maisemansuojeluun ja -hoitoon tähtääviä politiikkoja sekä sisällyttämään maisemanäkökohdat alue- ja kaupunkisuunnittelu- ja muihin politiikkoihin, joilla on maisemaan vaikutusta.   

Yleissopimuksen yhteydessä perustettiin Euroopan neuvoston maisemapalkinto, joka on tunnustus toimista tai toimintaperiaatteista, jotka tähtäävät maisemien kestävään käyttöön, suojeluun tai suunnitteluun. Palkittavat hankkeet edistävät maisemayleissopimuksen tavoitteita, ja ne voivat toimia esimerkkinä koko Euroopassa.

Eurooppalainen maisemayleissopimus