1024Px Ilta Helsinki Malmin Lentoasemalla

Ennen avustuksen hakemista selvitettävät asiat


Hakukelpoisuus

Avustusta voi hakea yksityishenkilö tai yhteisö, ei kuitenkaan valtion viranomainen.

Yhteisön avustushakemus on allekirjoitettava yhteisön sääntöjen edellyttämällä tavalla.

Kohteen avustuskelpoisuus

Avustusta voi hakea

  • Suomessa rakennetun vähintään 50 vuotta vanhan kulkuvälineen säilyttämiseksi tai palauttamiseksi käyttökuntoon. Myös ulkomailla rakennetulle kulkuvälineelle voidaan myöntää avustusta, jos se on ollut Suomessa käytössä vähintään 50 vuotta. Avustettavaan kulkuvälineeseen pitää olla mahdollisuus tutustua esimerkiksi näytöksissä, näyttelyissä, liikenne- tai muissa vastaavissa tapahtumissa.
  • Arvokkaaksi luokitellun liikenneverkon tai sen osan säilyttämiseksi käyttökunnossa pois lukien kohteet, jotka omistaa tai joiden ylläpito kuuluu julkisyhteisöjen vastuulle.
  • Arvokkaaksi luokitellun perinteisiä kunnostuspalveluja tarjoavan telakan tai veistämön toiminnan kannalta merkittäviksi arvioitujen vanhojen koneiden, laitteiden tai laitteistojen kunnostukseen.
  • Avustusta voidaan myöntää myös erityistä asiantuntemusta ja osaamista vaativan restauroinnin, rekonstruoinnin tai konservoinnin suunnittelemiseen ja sen edellyttämiin tutkimuksiin, selvityksiin ja julkaisuihin silloin, kun toimenpiteet tuottavat hyviä malleja ja lisäävät tai säilyttävät työalan osaamista.

Avustusta ei voida myöntää, jos kohteen omistaja on valtion viranomainen.

Hankkeen avustuskelpoisuus

Mihin tarkoitukseen avustusta myönnetään?

Hankkeen suunnittelu edellyttää vankkaa tietopohjaa kulkuvälineen rakenteista, materiaaleista, vaurioista, puutteista, aikaisemmin tehdyistä korjauksista ja muutoksista sekä käyttöhistoriasta. Jos hankkeen suunnittelua ohjaa tiedon sijasta arvailut, ennakkokäsitykset tai muodin oikut, voidaan kulkuvälineestä huomaamatta poistaa jotain arvokasta tai lisätä sellaista, mitä kohteessa ei ole koskaan ollutkaan.

Avustuksista päätettäessä etusijalle asetetaan ne hankkeet, joissa käytetään restauroivia, rekonstruoivia tai konservoivia menetelmiä.

  • Restauroinnilla tarkoitetaan toimenpiteiden sarjaa, jolla kulkuväline tai osia siitä palautetaan aikaisempaan tunnettuun tilaansa. Tavoitteena ei tarvitse olla alkuperäisin tai vanhin tunnettu tila, vaan kulkuväline voidaan restauroida mihin tahansa elinkaarensa tunnettuun vaiheeseen. Tavoitteen voi saavuttaa joko poistamalla kulkuvälineessä olemassa olevia osia, rakenteita ja materiaaleja tai palauttamalla kulkuvälineeseen aikanaan kuuluneita osia, rakenteita ja materiaaleja. Jos restauroiviin toimenpiteisiin ei ole pakottavia tai perusteltuja syitä, kannattaa kulkuväline säilyttää koskemattomana, ennallaan ja sopusoinnussa historiansa kanssa.
  • Silloin kun kulkuvälineeseen uusitaan materiaaleja, rakenteita tai osia käyttökelvottomien tai kadonneiden tilalle, ei puhuta enää restauroivista toimenpiteistä vaan rekonstruoinnista eli uudelleen rakentamisesta. Rekonstruoinnin toteutus perustuu aina kohteesta kerättyyn tietoon. Sellaista mitä ei tunneta eikä pystytä todentamaan, on mahdoton rekonstruoida. Rekonstruoinnin A ja O ovat materiaaliuskollisuus sekä vanhojen työtapojen ja menetelmien säilyttäminen. Muiden kuin kulkuvälineen historiaan kuuluvien materiaalien, menetelmien ja tekniikoiden käyttö voi vain hyvin perustelluista syistä olla osa rekonstruointiprosessia, jos vaihtoehtoiset ratkaisut ovat kokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukaisia. Historiallisesti arvokkaaksi luokitellun kulkuvälineen materiaalien, rakenteiden, tekniikan tai varusteiden muokkaaminen, siirtäminen, purkaminen tai korvaaminen on perusteltua vain silloin, kun toimenpiteet on pakko tehdä kulkuvälineen käytön takia, eivätkä muutokset vaaranna kulkuvälineen keskeisiä arvoja ja erityispiirteitä.
  • Konservoinnin tavoitteena on turvata kulkuvälineen materiaalien säilyminen ja pysäyttää materiaaleissa esiintyvät vauriot. Kun kulkuväline tai sen osia konservoidaan, ei konservoitavaan kohteeseen lisätä, palauteta tai uudelleen rakenneta mitään, vaan pyritään säilyttämään materiaaleihin kulkuvälineen elinkaaren aikana muodostuneet kerrokset. Kulkuvälineen konservointi on oikea vaihtoehto silloin, kun kohde halutaan saada säilymään poikkeuksellisen arvokkaiksi määriteltyjen materiaalisten ja fyysisten ominaisuuksiensa takia. Konservoitu kulkuväline tai sen osa ei ole kopio, rekonstruktio eikä myöskään jälkipolvien tulkinta menneisyydestä, vaan aito asia. Konservoinnin lopputulos perustuu aina kohteesta kerättyyn tietoon. Jokaisen kulkuvälineen kunto, tyyppi, materiaalit ja vaiheet ovat yksilölliset, näin ollen myös konservointitoimenpiteet joudutaan valitsemaan tapauskohtaisesti. Konservoitavan kulkuvälineen tuleva käyttö ja säilytysolosuhteet tulee ottaa huomioon jo hanketta suunniteltaessa. Huolellisesti suunnitellussa konservointihankkeessa on kulkuvälineen rakentamisesta, käytöstä ja korjaamisesta vastaavien asiantuntijoiden lisäksi mukana aina myös koulutuksen saanut konservaattori.
Mihin tarkoitukseen avustusta ei myönnetä?
  • Toimenpiteisiin, jotka vähentävät kohteen historiallista arvoa. Tällaisia ovat esimerkiksi historiallisiin vaiheisiin kuulumattomat työt, vaikka ne kohteen käytön, mukavuuden, kulkuominaisuuksien tai turvallisuuden kannalta voisivat olla perusteltuja.
  • Kulkuvälineen normaaliin käyttöön tai kulumiseen perustuvia tarvepohjaisia toimenpiteitä tai hankintoja (esim. määräaikaishuollot, katsastus- ja tarkastusmaksut tai kulutusosien kuten auton renkaiden tai vesikulkuneuvon purjeiden ja juoksevan köysistön uusiminen).
  • Työssä käytettävien koneiden, laitteiden, työkalujen tai varusteiden (esim. telineet ja katokset) hankinnasta tai vuokraamisesta aiheutuviin kustannuksiin, ei myöskään sivukuluihin (esim. matkakulut, tilavuokrat, sähkölaskut, talkookustannukset), ellei avustuspäätöksessä niitä erikseen mainita.
  • Kadonneen tai tuhoutuneen kulkuvälineen uudelleen rakentamiseen, jolla tarkoitetaan laajamittaista yhdellä kertaa tehtävää uudisrakentamiseen verrattavaa toimenpidettä.
Selvitä kohteen tiedot

Avustuksista päätettäessä arvioidaan kulkuvälineen arvo ja merkitys Suomen historiassa.

Kulkuvälineen kulttuuriperintöarvo ei muodostu kohteesta pelkkänä fyysisenä todistuskappaleena, vaan ennen kaikkea siihen liitetystä tiedosta. Todistusvoima ja dokumenttiarvo kumpuavat sekä kohteen tietosisällöstä että kohteeseen ulkoapäin liitettävästä kontekstitiedosta. Perusteltujen päätösten tekeminen siitä mitä kannattaa säilyttää on ylivoimainen tehtävä, ellei ole käsitystä siitä mikä kulkuvälineessä on arvokasta ja miksi jokin on arvokasta. Vasta yhteen kootun tiedon tulkinta luo ne merkitykset, joiden avulla aluksen kulttuuriperintöarvo voidaan määrittää, ymmärtää, säilyttää, vaalia ja siirtää tuleville sukupolville.

Sopivaa kaiken kattavaa yleisohjetta arvojen ja merkitysten määrittelemiseksi ei ole, kuten ei myöskään kaiken kattavaa vastausta siihen, missä kulkuvälineen arvo piilee. Jokaisen vanhan kulkuvälineen elinkaari on omalla tavallaan ainutlaatuinen. Autenttisuutta pidetään merkittävänä ominaisuutena kulttuuriperintöarvoa määriteltäessä. Usein sillä tarkoitetaan alkuperäisyyttä, mutta myös myöhemmät muutokset voivat olla osa kulkuvälineen autenttisuutta. Kulkuväline voi siis kaikista siihen tehdyistä muutoksista huolimatta olla aito ja autenttinen. Kulkuvälineen aitous säilyy osien vaihdosta ja rakenteiden uusimisesta huolimatta edellyttäen, että muutokset tunnetaan ja ne ovat kohteen käyttöhistoriaan kuuluneita toimenpiteitä.

Kulkuvälineen arvo ja merkitys Suomen historiassa arvioidaan ensisijaisesti avustushakemuksessa esitettyjen tietojen perusteella. Hakemuksessa kysytään kohteen omistajan tietojen lisäksi seuraavia pakollisia tietoja, jotka kannattaa selvittää hyvissä ajoin ennen avustusten hakuajan päättymistä.

  • merkki, malli ja tyyppi sekä nimi (jos on)
  • valmistusvuosi ja -paikka sekä valmistusnumero ja/tai runkonumero (jos on)
  • nykyinen rekisteri- tai kotipaikkakunta
  • rekisterinumero ja/tai tunnuskirjaimet
  • nykyinen käyttötarkoitus
  • käyttöhistoria
  • rakenteisiin ja materiaaleihin tehdyt muutokset
  • osapuutteet
  • säilytyspaikka
  • kolme valokuvaa: Yksi yleiskuva kulkuvälineestä nykykunnossa ja kaksi kuvaa siitä osasta tai rakenteesta, johon avustusta haetaan.
Tee kuntoselvitys ja vauriokartoitus

Kulkuvälineen historiallista arvoa ei kannata vaarantaa turhilla muutoksilla tai kunnostustöillä. Korjaustarpeiden ylimalkainen tai virheellinen määrittely voi johtaa liian laajoihin, turhiin tai kalliisiin kunnostustöihin. Aitoutta ja alkuperäisyyttä ei voi kasvattaa eikä liittää kohteeseen jälkikäteen, mutta ne voidaan tuhota hetkessä tekemällä harkitsemattomia päätöksiä.

Parhaan käsityksen kulkuvälineen tilasta saa tekemällä tai teettämällä yksityiskohtaisen kuntoselvityksen ja vauriokartoituksen. Perustavoitteena on selvittää kulkuvälineen rakenteiden, materiaalien, tekniikan ja varustuksen yleiskunto. Kirjalliseen muotoon laaditussa raportissa kuvataan myös mahdolliset vauriot ja puutteet sekä arviot niihin johtaneista syistä.

Puolueettoman ja tosiasioihin perustuvan selvityksen tekeminen edellyttää asiantuntemusta ja kokemusta. Mitä huonokuntoisemmasta ja kookkaammasta kulkuvälineestä on kyse, sitä tärkeämpää on käyttää resursseja kohteen todellisen kunnon selvittämiseen.

Tietoa Ja Taitoa
Tietoa Ja Taitoa
Laadi yksityiskohtainen hankesuunnitelma, kustannusarvio ja rahoitussuunnitelma

Mitä suurempi projekti, sitä tärkeämpää on jakaa hanke järkeviin kokonaisuuksiin. Tee tai teetä lista, johon on kirjattu hankkeen keskeiset avainkysymykset, työn etenemisen askelmerkit ja mahdolliset välietapit, jolloin pysähdytään tarkastelemaan tehdyn työn tuloksia ja arvioidaan seuraavia työvaiheita. Riskien tunnistaminen ja arvioiminen on osa hyvin suunniteltua hanketta, ja yllätyksiin kannattaa varautua.

Hakemusten arviointi tehdään vain hakemuksessa ja sen liitteissä esitetyn tiedon pohjalta.

Avustushakemuksen hankesuunnitelmassa pyydetään selvittämään riittävällä tarkkuudella

  • mitä tehdään
  • milloin työ on tarkoitus tehdä tai teettää
  • mitä materiaaleja käytetään
  • mihin valitut työtavat ja materiaalit perustuvat
  • kuinka työ suoritetaan ja kuka sen tekee

Hankkeen kustannusarvio pyydetään tekemään hakuhetkellä käytettävissä olevan tiedon perusteella mahdollisimman realistisesti.

Rahoitussuunnitelmassa tuodaan pääpiirteissään esille hankkeen suunniteltu rahoitus. Avustus on tarkoitettu hankkeen osarahoitukseksi, jolloin hakijan oman tai muun ulkopuolisen rahoituksen on katettava kulkuvälineiden hankkeissa vähintään 50% kokonaiskustannuksista ja liikenneverkon tai sen osan säilymistä varmistavissa hankkeissa vähintään 25%.