Hirsipaikkaus. Kuvaaja: Museovirasto / restaurointikuvasto

Ennen avustuksen hakemista selvitettävät asiat

Rakennusten ja kulttuuriympäristökohteiden entistämisavustukset 2020

Varmista hakukelpoisuutesi

Avustusta voidaan myöntää yksityishenkilöille ja yhteisöille, jotka ovat kohteiden omistajia. Kunnat voivat hakea avustusta vain, jos kohde on suojeltu lailla kulttuurihistoriallisesti huomattavien rakennusten suojelusta (572/64), rakennussuojelulailla (60/1985) tai lailla rakennusperinnön suojelemisesta (498/2010) tai kohde on muutoin valtakunnallisesti erittäin huomattava.

Avustusta eivät voi hakea:

  • valtion viranomaiset ja valtion hallinnoimat toimijat,
  • kunnat muihin kuin lailla suojeltuihin tai muuten valtakunnallisesti erityisen merkittäviin kohteisiin,
  • seurakunnat kirkkolain alaisiin kohteisiin,
  • yhteisöt, jotka ovat oikeutettuja hakemaan seurantaloavustusta Kotiseutuliiton kautta tai
  • pääsääntöisesti muut toimijat kuin kohteen omistajat.

Hakijalla tulee olla hakemuksen liitteenä valtakirja tai muu valtuutus edustaessaan (muita) omistajia. Sähköisen asiointipalvelun kautta valtakirjalla ei voi pelkästään jättää hakemusta, vaan valtuutetun tulee toimia täysivaltaisena hakijana ja avustuksen vastaanottajana (= asiakas). Yhteisön hakemus on allekirjoitettava yhteisön sääntöjen edellyttämällä tavalla.

Selvitä kohteen avustuskelpoisuus

Avustukset kohdennetaan ensisijaisesti seuraaviin kohteisiin:

  • Rakennuksiin ja muihin kohteisiin, joita koskee lakiin perustuva suojelumääräys.
  • Muihin kulttuurihistoriallisesti arvokkaisiin, valtakunnallisesti tai maakunnallisesti tai muuten merkittäviin kohteisiin, joiden kunnostus edellyttää erityistä kulttuuri- ja rakennushistoriallista asiantuntemusta ja osaamista
  • Selvästi rajautuviin kulttuuriympäristökokonaisuuksiin ja kulttuurimaiseman rakennettuihin kohteisiin. Näitä ovat esimerkiksi historialliset puutarhat ja puistot rakenteineen, toisen maailmansodan puolustusvarustukset ja rakennetut perinnemaisemat.
  • Avustusta ei myönnetä valtion viranomaisen omistamiin kohteisiin.

Rakennettu kulttuuriympäristö muodostaa osan kansallisesta kulttuuriperinnöstä, josta vastuu perustuslain mukaan kuuluu kaikille. Kulttuuriperinnön säilyttämistä koskeva vastuu yhteiskunnan yleisen vastuun ohella on niillä, joiden omistuksessa tai hallinnassa on tällaista omaisuutta. Vastuu omistajana voi kohdistua kaikille tahoille: valtioon, kuntiin, seurakuntiin, yksityishenkilöihin, yrityksiin ja yhteisöihin. Lisäksi maankäyttö- ja rakennuslaki velvoittaa jokaisen rakennuksen omistajaa pitämään rakennuksen ympäristöineen sellaisessa kunnossa, että se jatkuvasti täyttää terveellisyyden, turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset, eikä aiheuta ympäristöhaittaa tai rumenna ympäristöä.


Kulttuurihistoriallisesti arvokas kohde

Lakiin on kirjattu, että rakennuksen merkittävyyttä arvioidaan seuraavilla perusteilla: harvinaisuus tai ainutlaatuisuus, historiallinen tyypillisyys alueelle, aluetta tai tiettyä aikaa kuvaavat tyypilliset piirteet (edustavuus), alkuperäistä tai sitä vastaavan käytön, rakentamistavan, arkkitehtuurin tai tyylin ilmeneminen ja jatkuminen (alkuperäisyys), merkitys historiallisen tapahtuman tai ilmiön todisteena tai siitä kertovana ja tietoa lisäävänä esimerkkinä (historiallinen todistusvoimaisuus); tai näkyvissä olevat eri aikakausien rakenteet, materiaalit ja tyylipiirteet, jotka ilmentävät rakentamisen, hoidon ja käytön historiaa ja jatkuvuutta (historiallinen kerroksisuus).

Kohteiden kulttuurihistoriallinen arvo määritellään riippumatta kohteen käyttö- tai välinearvosta jonkin muun hyvän saavuttamisessa. Kohteen arvottaminen on suhteessa kohteessa olevan ja kohteesta saatavan tiedon määrään ja laatuun.

Kohteen säilyneisyydessä näkyy, miten kohde on elänyt ja mitä sille on vuosien saatossa tapahtunut. Autenttisuus tarkoittaa tapaa, jolla ympäristö tai rakennus on säilyttänyt alkuperäisiä tai sen historialle ominaisia erityispiirteitä. Suunnitellut, avustettavan kohteen säilymisen kannalta tarpeellisiksi katsotutkaan korjaustoimet eivät saa aiheuttaa merkittävien autenttisten arvojen häviämistä.

Tapahtuneet muutokset tai muuttunut käyttö voivat tuoda kohteeseen myönteisiä ja säilyttämisen arvoisia ominaisuuksia, historiallista kerrostuneisuutta ja jatkuvuutta. Patina tarkoittaa iän ja käytön jälkiä, jotka ilmentävät myönteisesti ikää ja historiaa ja joiden säilyminen on olennaista kohteen iän havaitsemiseksi ja ominaisluonteen säilyttämiseksi.

Selvitä hankkeesi avustuskelpoisuus

Avustuksen edellytyksenä on, että hankkeessa noudatetaan säästävän korjauksen periaatteita:

Muutosten määrä ja laajuus on minimoitava. Paras ja halvin korjaus on tehdä vain tarpeellinen. Restauroinnin ja korjauksen tavoitteena on säilyttää myös rakennuksen alkuperäinen tai vanha materiaali. Poistamisen ja uusimisen asemesta vanhat rakenteet säilytetään tukemalla, vahvistamalla ja paikkaamalla.

Aikojen kuluessa on rakennuksia yleensä muuteltu ja niihin on tehty lisäyksiä ja laajennuksia. Kaikki nämä yhdessä muodostavat olemassa olevan rakennuksen ja sen historian. Aikaisempien muutosten poistaminen eli rakennuksen palauttaminen vanhempaan asuun ei yleensä ole suotavaa. Purkaminen ja uusiminen on vasta viimeinen vaihtoehto, kun korjaus ei enää ole mahdollista.

Korjauskelvottomaksi vaurioitunut rakennusosa on järkevä uusia samaa materiaalia ja työtapaa käyttäen. Korjattaessa noudatetaan yksityiskohtaisesti alkuperäistä rakennetta pyrkimättä parantelemaan sitä tai tekemään siitä kestävämpää. Puu paikataan puulla, tiili tiilellä, öljymaalaus öljymaalilla, kalkkirappaus kalkkirappauksella. Vanhoihin ja hyviksi koettuihin materiaaleihin ja työtapoihin voidaan luottaa, uutuuksista on vain vähän kokemuksia, nekin lyhytaikaisia.

Avustusta voidaan myöntää seuraaviin tarkoituksiin:

  • Säilyttävään ja palauttavaan korjaamiseen, jolla edistetään kohteen ja sen kulttuurihistoriallisen arvon säilymistä tai vahvistumista.
  • Konservointiin (säilyttäminen sellaisenaan/kunnon huononemisen ehkäiseminen), jos restaurointia ei katsota säilymisen kannalta olennaiseksi toimenpiteeksi.
  • Erityistä asiantuntemusta ja osaamista vaativiin toimenpiteisiin, myös restauroinnin ja rakennuskonservoinnin osaamista lisääviin ja hyviä malleja tuottaviin korjauksiin.
  • Restauroinnin, hoidon ja konservoinnin suunnittelemiseen ja sen edellyttämiin tutkimuksiin ja selvityksiin.
  • Toimenpiteisiin, joilla tuetaan perinteisten tai käsityövaltaisten rakennustapojen säilymistä sekä kulttuurihistoriallisiin kohteisiin soveltuvien korjausmenetelmien ja -materiaalien tuntemisen lisääntymistä.

Tällaisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi:

  • Rakenteiden säilyttävä korjaaminen kuten hirsirungon kengitys tai tiili- ja kivirakenteiden korjaaminen.
  • Alkuperäisen ulkovuorauksen, ikkunoiden ja ulko-ovien kunnostaminen tai palauttaminen, jos sillä edistetään rakennuksen kulttuurihistoriallisen arvon vahvistumista.
  • Ulkorappauksen korjaaminen.
  • Ulkomaalaus kalkkimaalilla, pellavaöljymaalilla, keittomaalilla tai muulla kohteen maalaushistoriaan kuuluvalla perinteisellä maalityypillä, ei kuitenkaan normaaliin hyvään talonpitoon kuuluva julkisivun huoltomaalaus tai kokonaan uusitun pintarakenteen maalaus.
  • Perinteisen puukatteen uusiminen tai kunnostaminen: pärekatteet, tuohi-malkakatteet.
  • Palapelti- ja suoran saumapeltikatteen kunnostaminen tai uusiminen vastaavan kaltaisena katteena mikäli kate on korjauskelvoton. Uusimisen välttämättömyys tulee ilmetä hakemuksessa.
  • Savi- tai betonitiilikatteen kunnostaminen tai uusiminen vastaavan kaltaisena katteena mikäli kate on korjauskelvoton. Uusimisen välttämättömyys tulee ilmetä hakemuksessa.
  • Kolmiorimahuopakatteen kunnostaminen tai uusiminen vastaavan kaltaisena katteena mikäli kate on korjauskelvoton. Uusimisen välttämättömyys tulee ilmetä hakemuksessa.
  • Rakennuksen alkuperäisten, erityisen vanhojen tai harvinaisten uunien kunnostaminen.
  • Historiallisesti merkittävien sisätilojen pintojen ja rakennusosien konservointi: koristemaalaukset ja tapetit.
  • Säilyttävää korjaamista edistävät selvitykset ja suunnitelmat kuten väritutkimus, rakennushistoriaselvitys, konservointisuunnitelma.

Näiden esimerkkien lisäksi voidaan avustaa myös muita restaurointi- ja konservointitoimenpiteitä.

Konservointi, hoito ja restaurointi perustuvat aina kohteesta hankittuun dokumentoituun tietoon ja/tai historiallisiin lähteisiin. Muut kuin kohteen historiaan kuuluvat materiaalit, menetelmät ja tekniikat voivat vain poikkeustapauksessa olla osa säilyttämiseen liittyviä toimenpiteitä. Niiden suunnittelussa ja toteutuksessa otetaan huomioon säilytettävän kohteen historialliset arvot ja toimenpiteiden tulee olla kokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukaisia.

Avustettavan rakennuksen tai alueen ominaisluonteen ja historiallisen aitouden on säilyttävä. Korjattaessa sallitaan vain pienet muutokset. Työt on tehtävä perinteisin tai niitä vastaavin työmenetelmin ja rakenteellisin ratkaisuin ja niissä on käytettävä alkuperäisiä tai vastaavia materiaaleja.

Avustusta ei myönnetä:

Toimenpiteisiin, jotka vähentävät kohteen kulttuurihistoriallista arvoa, tai toimenpiteisiin, jotka saattavat olla perusteltuja, mutta vastaavat uudisrakentamista (rekonstruktio, rakennuksen siirto).

Avustusta ei myöskään myönnetä toimenpiteisiin, jotka ovat luonteeltaan perusparannusta, peruskorjaamista, vuosikorjauksia, esimerkiksi:

  • Salaojat, hulevesijärjestelmät ja routasuojat
  • Lisälämmöneristäminen
  • Ulkovuorauksen uusiminen
  • Ulkorappauksen uusiminen
  • Julkisivujen maalaaminen muulla kuin perinteisellä maalityypillä
  • Julkisivun huoltomaalaus, kokonaan uusittujen pintojen maalaus
  • Ikkunoiden tai ovien uusiminen
  • Muotopelti- tai lukkosaumapeltikatteen tekeminen
  • Palahuopakatteen tekeminen
  • Pinnoitetun peltikatteen tekeminen
  • Katemateriaalin vaihtaminen, ellei se perustu rakennushistoriaselvitykseen
  • Uusien tai siirrettyjen uunien pystyttäminen
  • Sisäovien uusiminen
  • Sisäpintojen levyttäminen
  • Teknisten järjestelmien kunnostaminen tai uusiminen (vesijohto, viemäri, sähköt yms.)


Avustuksia ei myönnetä hankkeisiin, joihin voi saada avustusta Maaseutuvirastosta, alueellisesta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta, maa ja -metsätalousministeriöstä, opetus- ja kulttuuriministeriöstä, ympäristöministeriöstä tai Museoviraston muista avustuksista.

Selvitä kohteen tiedot

Hakemuksen teossa tarvittavat tiedot:

  • kohteen sijainti- ja rekisteritiedot: katuosoite, tilan kiinteistötunnus, rakennuksen pysyvä rakennustunnus, tarvittaessa karttaliite
  • kohteen historiatiedot
  • kohteen kulttuurihistoriallinen arvo ja missä se on määritelty: suojelustatus ja suojeluluokka, inventointitiedot, lausunnot. Lisätietoa saat sijaintikunnan kaavoittajalta ja alueelliselta vastuumuseolta (maakuntamuseo).
  • valokuvia kohteesta (yleiskuva, vauriokohdat)
Tee kuntoselvitys ja vauriokartoitus

Tee kattava ja yksityiskohtainen kuntoselvitys ja vauriokartoitus.

Korjauksen on aina perustuttava kuntoarvioon. Korjaustarpeen ylimalkainen tai virheellinen määrittely johtaa usein liian laajaan ja kalliiseen korjaukseen. Vain harvoin korjaustarve aliarvioidaan. Kuntotutkimuksen tekijällä on vastuu sekä kulttuurihistoriallisen arvon säilymisestä että korjauksen taloudellisuudesta.

Kuntoarviossa kirjataan rakennukset vauriot. Vaurion lisäksi on tärkeätä selvittää myös sen aiheuttaja. Ellei syytä poisteta, vaurio uusiutuu korjauksen jälkeen.

Selvityksessä on hyvä käydä läpi kohteen aiemmat korjaukset ja mahdolliset muutokset.

Laadi yksityiskohtainen hankesuunnitelma, kustannusarvio ja rahoitussuunnitelma

Hakemusten arviointi tehdään vain hakemuksessa ja sen liitteissä esitetyn tiedon pohjalta. Siksi hankesuunnitelmassa on selvitettävä riittävällä tarkkuudella:

  • mitä tehdään
  • mitä materiaaleja käytetään
  • mihin valitut työtavat ja materiaalit perustuvat
  • kuinka työ suoritetaan ja kuka sen tekee
  • hankkeen aikataulu

Kustannusarvio tehdään hakuhetkellä käytettävissä olevan tiedon perusteella mahdollisimman realistisesti. Mikäli mahdollista, eritellään työ- ja materiaalikustannukset. Avustettaviin kustannuksiin ei voi sisällyttää laskennallisia kuluja, kuten oman tai talkootyön arvoa tai ilman vastiketta saadun materiaalin arvoa. Kone- ja laitehankintoja ei avusteta.

Rahoitussuunnitelmassa tuodaan pääpiirteissään esille hankkeen suunniteltu rahoitus. Entistämisavustus on tarkoitettu hankkeen osarahoitukseksi, jolloin hakijan oman tai muun ulkopuolisen rahoituksen on katettava vähintään 50% kokonaiskustannuksista.