Seuraavassa on vastauksia joihinkin usein kysyttyihin kysymyksiin, jotka koskevat EU:n ulkopuolelta laittomasti toteutettujen kulttuuriesineiden maahantuontikieltoa ja sitä, miten kulttuuriesineitä voi tuoda laillisesti Suomeen. Sivua täydennetään tarpeen mukaan.
Kielto tarkoittaa muun muassa sitä, että maahantuojan on varmistettava, että kulttuuriesine on viety laillisesti sen alkuperämaasta tai maasta, jossa se löydettiin. Kieltoa sovelletaan, jos kulttuuriesine tuodaan Suomeen tai toiseen EU-maahan EU:n ulkopuolisista maista (ns. kolmansista maista).
Kun tuontilupajärjestelmä on toiminnassa, maahantuojan on todistettava laillinen vienti asiakirjoilla ja tiedoilla, jotka osoittavat, että kulttuuriesine on viety sovellettavien lakien ja asetusten mukaisesti. Tämä koskee kuitenkin vain niitä, jotka aikovat tuoda maahan arkeologisia löytöjä tai tuhoutuneiden taiteellisten tai historiallisten muistomerkkien tai paikkojen osia.
Lainsäädännön taustalla on useita syitä – tässä kaksi tärkeintä.
Kulttuuriperinnön ryöstely ja muu tuhoaminen on lisääntynyt sotien ja aseellisten selkkausten seurauksena kaikkialla maailmassa. Ryöstely johtaa kulttuurien hajoamiseen, kulttuurin pakolliseen homogenisoitumiseen ja suureen inhimilliseen kärsimykseen.
Euroopan komissio korostaa, että kulttuuriperinnön tuhoaminen jatkuu niin kauan kuin laittomasti kaivetuilla tai varastetuilla esineillä voidaan käydä tuottoisaa kauppaa ja saada taloudellista hyötyä ilman merkittäviä riskejä.
Kulttuuriesineiden laiton kauppa on pitkälti osa kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta. Artefaktit katoavat monimutkaisiin väärennettyjen todistusten järjestelmiin, salakuljetetaan kansallisten rajojen yli ja ovat lopulta vaarassa päätyä taide- ja antiikkiliikkeisiin ja huutokauppoihin.
Esineen taloudellinen arvo moninkertaistuu matkalla sen alkuperäpaikasta sen myyntiin. Viime vuosina on myös kansainvälisesti tunnustettu, että kulttuuriesineiden kaupalla voidaan rahoittaa terrorismia.
Säännöt koskevat kaikenlaisia toimijoita eli yksityishenkilöitä, museoita niiden organisaatiosta riippumatta, taide- ja antiikkikauppiaita, huutokauppoja, verkkokauppiaita ja matkailijoita.
Euroopan komissio toteaa asetuksessa, että on olemassa syitä vapauttaa esineiden väliaikainen maahantuonti näyttelyä varten tuontiluvan tai maahantuojan ilmoituksen esittämistä koskevasta vaatimuksesta. Sama pätee, jos esineitä tuodaan EU:hun esimerkiksi konservointia, restaurointia tai tieteellisiä tarkoituksia varten.
Julkiset organisaatiot, kuten museot, yliopistot ja oppilaitokset, voidaan vapauttaa tuontiluvan ja maahantuojan vakuutuksen hakemisesta, kun ne tuovat maahan kulttuuriesineitä väliaikaisesti, esimerkiksi näyttelyitä, tutkimusta, konservointia tai opetustarkoituksia varten. Myös julkisten organisaatioiden on haettava tuontilupaa, jos ne hankkivat rajoituksen alaisen esineen pysyvästi omistukseensa.
Tuontiasetus koskee lähes kaikkia kulttuuriesineitä. Laissa käytetty kulttuuriesineen määritelmä perustuu kahteen kulttuuriesineitä koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen:
Esimerkiksi antiikkimessuille näytteille tuleville esineille riittää maahntuojan ilmoitus.
Jos esine kuitenkin myydään messuilla eli se jää pysyvästi maahan, sille on haettava maahantuontilupaa.
Euroopan komissio on laatinut asiakirjan, josta löydät vastaukset useimpiin uuteen lainsäädäntöön ja ICG-tuontijärjestelmän käyttöön liittyviin kysymyksiin:
Euroopan komission kysymykset ja vastaukset, Q&A, pdf englanniksi (ec.europa.eu).