Masku Mäksmäki. Kuvaaja: Teija Tiitinen

Arkeologisen kulttuuriperinnön suojelu

Muinaisjäännöksiä suojellaan muistoina maamme aikaisemmasta asutuksesta ja historiasta. Ne ovat ainoa olemassa oleva lähdeaineisto esihistorialliselta ajalta ja tärkeä osa historiallisen ajan kohteiden tutkimusta.

Kulttuurimaisemassa muinaisjäännökset muodostavat vanhimman ajoitettavan elementin ja siten lähtökohdan maiseman eri osa-alueita tarkasteltaessa. Monet kiinteät muinaisjäännökset ovat kunnostettuina, hoidettuina ja informaatiotaululla merkittyinä huomattavia nähtävyys- ja opetuskohteita.

Arkeologiseen kulttuuriperintöön kuuluu myös sellaisia nuorempia rakenteita ja paikkoja, joita Museoviraston linjauksen mukaisesti ei lueta muinaismuistolain tarkoittamiin kiinteisiin muinaisjäännöksiin, mutta joiden säilyttämistä pidetään perusteltuna niiden historiallisen merkityksen ja kulttuuriperintöarvojen vuoksi. Tällaisia kulttuuriperintökohteita voidaan esittää säilytettäväksi esimerkiksi kaavoituksen keinoin.

Museovirasto ja monet eräät maakuntamuseot ja eräät kaupunginmuseot seuraavat maankäytön suunnittelun vaikutuksia kiinteisiin muinaisjäännöksiin ja muuhun arkeologiseen kulttuuriperintöön. Museoviranomaiset antavat suojelua koskevia lausuntoja maanomistajille, kunnille, suunnittelijoille ja viranomaisille. Museovirasto organisoi ja valvoo suojelun edellyttämiä arkeologisia tutkimuksia.


Muinaismuistolaki rauhoittaa muinaisjäännökset

Kiinteät muinaisjäännökset on Suomessa rauhoitettu muinaismuistolailla (295/63). Sen mukaan kiinteät muinaisjäännökset ovat rauhoitettuja muistoina Suomen aikaisemmasta asutuksesta ja historiasta. Ilman lain nojalla annettua lupaa on kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu siihen kajoaminen kielletty.

Muinaismuistolaki rauhoittaa automaattisesti ilman eri toimenpiteitä lain piiriin kuuluvat kiinteät muinaisjäännökset ja kieltää sellaiset toimenpiteet, jotka saattavat olla vaaraksi muinaisjäännöksen säilymiselle. Kiinteillä muinaisjäännöksillä ei ole varsinaista ikärajaa. Laki koskee niin esihistoriallisia kuin historiallisiakin kohteita. Nuorimpia suojelun piiriin luettuja kohteita ovat ensimmäisen maailmansodan aikaiset puolustuslaitteet. Museovirasto vastaa sekä maalla sijaitsevien että vedenalaisten ja -rajaisten kohteiden suojelusta.

Muinaismuistolaki määrää yleisen maankäyttöhankkeen tai kaavoituksen suunnittelijan selvittämään suunnitelman vaikutukset kiinteään muinaisjäännökseen. Lain mukaan yleisen tai suurehkon yksityisen työhankkeen toteuttajan on rahoitettava hankkeen aiheuttamat tutkimukset.

Maankäyttö ja rakennuslain perusteella voidaan kiinteiden muinaisjäännösten ohella ottaa huomioon myös muuta arkeologista kulttuuriperintöä.

Mikäli maata kaivettaessa löytyy kiinteä muinaisjäännös, laki määrää keskeyttämään työn ja ilmoittamaan asiasta Museovirastolle. Säännöllisesti tehtävät muinaisjäännösten maastoinventoinnit ja kohteiden merkitseminen eritasoisiin kaavoihin tähtäävät siihen, ettei tällaisia rakennuttajan ja maanomistajan kannalta haitallisia tilanteita syntyisi.

Lue lisää:

Arkeologisen kulttuuriperinnön opas
Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset -julkaisu
Suomen arkeologisten kenttätöiden laatuohjeet
Arkeologinen kulttuuriperintö ja kaavoitus -ohje