Rakennettu hyvinvointi

1900-luvun jälkipuolen rakennetut ympäristöt ja niiden syntyyn vaikuttaneet ilmiöt, kuten kaupungistuminen, elämäntapojen muutokset, terveydenhuollon ja koulutuksen uudistukset ovat teemahankkeita, joitten tutkimustulokset julkaistaan otsikolla Rakennettu hyvinvointi.

Hyvinvointi-Suomea rakennettaessa:

  • julkiset palvelut haluttiin ulottaa koko maahan, kaikille ja kaikenikäisille
  • uusia asuinalueita toteutettiin ja niihin päiväkoteja, kouluja, liikuntapaikkoja, terveyskeskuksia  
  • rakentamisen määrä oli ennennäkemätön
  • uutta suunniteltiin ennakkoluulottomasti ja kokeilunhaluisesti.

Teemahankkeissa selvitetään mitkä olivat ne hyvinvointiyhteiskunnan tavoitteet ja arvot, joihin rakentaminen aikanaan perustui. Monet ajankohtaiset muutokset kohdistuvat 1900-luvun jälkipuolen ympäristöön. Se on yhteistä perintöämme, ja on tarpeen päättää miten haluamme sitä säilyttää.

Hyvinvointi-Suomen rakennuskulttuuri vuodesta 1945

Suomen rakennuskanta ja infrastruktuuri ovat nuoria, yli 80 % niistä on syntynyt 70 viimeksi kuluneen vuoden aikana. Nämä rakennukset ja ympäristöt ovat meille arkipäiväisiä ja itsestään selviä. Ne ovat niin lapsuuden maisemaamme kuin ominta elinympäristöämmekin. Silti niitä ei aina nähdä rakennusperintönä. Siksi yhteistä keskustelua arvoista ja toimintatavoista tarvitaan.
 
Kaavahankkeissa, kulttuuriympäristöselvityksissä ja korjausrakentamisessa ovat kulttuuriympäristön nuorimmat kerrostumat ja niihin liittyvät säilyttämisen ja suojelun kysymykset jo esillä. Inventointeja ja tutkimuksia on tehty ja tehdään eri puolilla maata. Niitä tarvitaan kuitenkin lisää, samoin kuin laajempia analyysejäkin.

Moderni yhteiskunta muuttui voimakkaasti

Taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti kiihkeän kasvun ja kehityksen vuosikymmenet muuttivat myös rakennettua ympäristöä. Suomi kaupungistui nopeasti, noin 25 vuodessa. Teollisuus siirtyi kaupunkikeskustoista laitamille ja kehitysalueavustusten turvin myös maaseudulle. Maatalous supistui ja teollistui. Ihmisiä muutti maalta kaupunkeihin, paitsi töihin tehtaisiin myös ennen kaikkea palvelualoille. Maaseutua tyhjeni etenkin Itä- ja Pohjois-Suomessa.
 
Rakennemuutos vaikutti myös elämäntapoihin. Ihmisten elinympäristö vaihtui maaseudun yksittäistaloista kaupunkilähiöiden kerrostaloihin. Tehokas infrastruktuuri oli tärkeä osa modernia yhteiskuntaa. Autoistuminen ja siihen liittyvä rakentaminen, kuten tiet, paikoitusalueet ja huoltoasemat, muuttivat maisemaa maaseudullakin. Energiatuotantoa vahvistettiin. Pohjois-Suomen jokiin rakennettiin vesivoimalaitoksia, samalla kun kivihiilen ja öljyn käyttöä lisättiin voiman ja lämmön lähteenä. Neuvostoliitosta vedettiin Suomeen maakaasuputki, ja ensimmäinen ydinvoimala aloitti toimintansa Loviisassa 1977.
 
Sosiaali- ja terveyspalvelut ulotettiin kaikkien saataville. Yhteiskunta otti vastuuta myös lasten päivähoidosta. Kouluikäisten määrä kasvoi sotien jälkeisinä vuosikymmeninä. Kansa- ja oppikoulujärjestelmästä siirryttiin yhtenäiskouluun. Ammatillinen koulutus ja yliopistoverkosto laajenivat.
 
Vapaa-aika lisääntyi ja kulutustottumukset muuttuivat. Valintamyymälät ja lähiöiden ostoskeskukset yleistyivät 1960-luvulla; automarketit ja pysäköintihallit 1970-luvulta lähtien. 1980-luvulta alkaen ostoskeskukset muuttuivat katetuiksi gallerioiksi ja oleskelutiloiksi.

Huomisen perintö

Modernin yhteiskunnan muutos vaikutti merkittävästi elinympäristöömme kaupungeissa, taajamissa ja maaseudulla. On ajankohtaista selvittää, mitä hyvinvointi-Suomen rakentama perintö on, mikä siinä on kestävää ja säilyttämisen arvoista. Päämääränä on nostaa 1900-luvun jälkipuolella syntyneiden ympäristöjen arvostusta kulttuuriperintönä.

Kansakoulusta peruskouluun - koulurakennuksia kolmelta vuosikymmeneltä

Koulu on lähellä koteja, lapsia, yhteisöjä. Koulussa opitaan, ystävystytään, harrastetaan. Perusopetus on jokaisen lapsen oikeus. www.koulurakennus.fi -sivustolla Museoviraston kutsumat asiantuntijat jakavat tietoaan: miksi koulu on sellainen kuin se on, miten sitä voi säilyttää, miten korjata, mikä koulussa on arvokasta. Avaa sivusto tästä…

Terveyttä kaikille – terveydenhuoltorakentaminen 1900-luvun jälkipuolella

Terveydenhuollon yhteiskunnallinen merkitys tiedostettiin jo itsenäisyyden ensi vuosikymmenillä. Sotavuosien takia koko maan kattava perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon verkosto rakennettiin vasta 1900-luvun jälkipuolella. Terveydenhuoltopalveluiden saatavuus, lääkäreiden ja sairaansijojen määrä moninkertaistuivat. Suomalaisten terveystilanne koheni niin, että 2002 syntyneellä oli edessään keskimäärin 20 vuotta pidempi elämä kuin 1945 syntyneellä. 

Kun Suomessa 2000-luvulla tehdään sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteiden uudistuksia, joudutaan pohtimaan myös sitä, minkälaisiin tiloihin palvelut tulevaisuudessa järjestetään, ja mikä on olemassa olevien rakennusten kohtalo.

Rakennustyyppitutkimukset arvioinnin apuna

Terveystalojen, kunnanlääkärintalojen, terveyskeskusten, keskussairaaloiden ja B-mielisairaaloiden rakennustyyppitutkimukset kertovat miksi, miten ja minne niitä on rakennettu ja millaisia ne valmistuessaan olivat. Tutkimukset tarjoavat tietoa sisällöllisistä ja yhteiskunnallisista tavoitteista, rakennustyyppien ominaisluonteesta sekä keskeisistä piirteistä. Yksittäistapauksia voi suhteuttaa tutkimusten tarjoamaan valtakunnalliseen kokonaiskuvaan. Tieto tukee rakennusten arvostamista ja säilyttämistä. Tavoite on, että rakennusten merkitys tunnistetaan ja ne voivat säilyä käytössä.

Hyvinvointi-Suomen liikuntaympäristöt

Suomessa on aina liikuttu luonnonympäristöissä. Vasta kun suurin osa suomalaisista muutti asumaan kaupunkeihin, vakiintui vapaa-ajanliikunnan käsite ja liikuntaympäristöjen rakentaminen vauhdittui. Liikunta- ja urheiluympäristöistä on tullut oleellinen osa jokapäiväistä elinympäristöämme ja rakennettua maisemaamme.

Liikuntapaikkasuunnittelun ja -rakentamisen aloitteentekijöinä ja asiantuntijoina ovat lajien aktiivit, järjestöt ja seurat olleet ratkaisevia. Kunnat ovat investoineet liikuntapaikkarakentamiseen ja urheilutoiminnan tukemiseen. Valtion tuki on vuosikymmeniä ollut keskeinen liikuntapoliittinen väline: liikunnan kansalaistoiminnan, rakentamisen laadun, liikuntakulttuurin kehityslinjojen sekä liikuntatieteellisen tutkimuksen tukeminen on ollut opetusministeriön rooli.

Opas arviointiin

Kunta-, palvelu- ja yhdyskuntarakenteen muutokset koskettavat ja jopa uhkaavat monia liikunnallisia peruspalveluita. Liikuntaympäristöjä koskevat tiedot ja arvot liittyvät myös maankäytön suunnitteluun, yhdyskuntarakenteen toimivuuden parantamiseen ja eheyttämiseen sekä taajama- ja kyläverkostojen kehittämiseen.

On oleellista huomioida liikuntarakennukset ja -ympäristöt rakennetussa kulttuuriympäristössämme ja arvioida niiden laatua sekä merkitystä ihmisen hyvinvoinnille. Tätä tukee Liikuntaympäristöt kulttuuriperintönä - opas arviointiin (2013). Opas on julkaistu osana Museoviraston ja Liikuntatieteellinen Seuran yhteistä, opetus- ja kulttuuriministeriön 2011-2012 tukemaa teemahanketta.

Tutustu liikuntaympäristöihin - linkki inventointiin

Hyvinvointi-Suomen liikuntaympäristöt - artikkeli kulttuuriymparistomme.fi-palvelussa

Liikuntaympäristöt kulttuuriperintönä - opas arviointiin.

Tutustu Liikuttavat ympäristöt -julkaisuun. Euroopan rakennusperintöpäivien teemajulkaisu 2012.

Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran oppimateriaali Kunnon kulttuuriympäristöt

Seurakunnat rakentavat

Evankelis-luterilainen kirkko vahvisti rooliaan yhteiskunnassa ja seurakuntalaisten arjessa. Rakentaessaan kaupunkien asuinalueille pikkukirkkoja ja työkeskuksia, kirkon tuntumaan seurakuntataloja ja järvimaisemaan leirikeskuksia kirkko haki uudella tavalla paikkaansa yhteisöissä. Seurakuntien rakennuksista ja ympäristöistä tuli arvostettu osa seurakuntalaisten arkea. Valtakunnallisesta näkökulmasta niiden merkitystä on kuitenkin toistaiseksi tutkittu vähän.


Siunauskappeli – rakennustyyppitutkimus arvioinnin apuna

Seurakuntien panostus arkkitehtuurin ja ympäristön laatuun näkyy myös siunauskappeleissa ja niiden lähiympäristöissä sekä näiden vainajan hyvästelemiseen tarkoitettujen tilojen sisustuksessa ja taideteoksissa.

Siunauskappeleita käsittelevä tutkimus tarjoaa tietoa rakennustyypin ominaisluonteesta ja keskeisistä toiminnallisista piirteistä. Nyky-Suomessa on noin 280 evankelis-luterilaista siunauskappelia, joiden sijainti ja rakennusaika on nyt selvitetty. Rakennustyypin vaiheita esitellään 20 ajallisesti ja alueellisesti edustavan kohteen kautta. Tulokset auttavat ymmärtämään siunauskappelirakennusten ominaisuuksia ja luovat kokonaiskuvaa tästä seurakunnallisen rakentamisen ilmiöstä. Tieto tukee rakennusten arviointia ja säilyttämistä muutostilanteissa.

Muutoksen kampukset

Yliopisto - yhteiskunnan keskeinen instituutio

Toisen maailmansodan jälkeen tiedosta tuli yhteiskunnan muutosvoima: tieteen, koulutuksen ja taloudellisen kasvun välistä riippuvuutta korostettiin. Muutoksen mahdollistamiseksi korkeakoululaitoksessa toteutettiin 1960-luvulla rakennemuutos. Yliopistoja rakennettiin ja uusia yliopistoja perustettiin eri puolille maata. Opiskelijoiden ja koulutuksen sekä rakentamisen määrä moninkertaistuivat.

Uudet yliopistokokonaisuudet

Uudet yliopistot olivat kansainvälisellä arkkitehtuurikentälläkin mielenkiintoinen kohde. Laajat rakennuskokonaisuudet näyttivät tarjoavan mahdollisuuden uudistaa arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun välistä suhdetta. Uudet yliopistot toteutettiin kaupunkimaisiksi järjestelmäarkkitehtuurin periaatteilla, niissä yhtyivät tiivis systemaattinen teollinen rakenne, eritasoinen liikenneperiaate ja kehittyneet tekniset järjestelmät. Uusien yliopistojen suunnitteluprosessi ja rakentamishankkeet muuttivat julkisen rakentamisen käytäntöjä ja edistivät elementtitekniikan läpimurtoa toimitilarakentamisessa.
Yliopiston perustaminen oli merkittävää koko kaupungin identiteetin kannalta. Kampusten rakentamisen lisäksi niiden ympärille on toteutettu laajoja ylioppilas- ja teknologiakyliä.

Muutoksen kampukset - uusien suomalaisten yliopistokokonaisuuksien suunnittelu korkeakoulujen kehittämislaista (1965-) uuteen yliopistolakiin (-2009)

Muutoksen kampukset –analyysissä ovat mukana Oulun yliopisto, Itä-Suomen yliopiston kampusalueet Kuopiossa ja Joensuussa, Tampereen ja Lappeenrannan teknilliset yliopistot sekä Lapin yliopisto Rovaniemellä, jotka ovat korkeakoulujen kehittämislain 1965 myötä perustetuttujen uusien yliopistojen kampusalueita. Analyysi tuli ajankohtaiseksi kun uusi yliopistolaki astui voimaan 2009 ja valtion kiinteistövarallisuus siirrettiin kiinteistöosakeyhtiöille.

Analyysin päämäärä on tunnistaa kunkin yliopistoalueen kulttuurihistoriallinen merkitys ja eritellä kokonaisuuksien keskeiset arvot. Selvitys käsittelee koko yliopistokentän sodanjälkeistä kehitystä, sekä antaa suuntaviivoja tuleville yksittäiseen kohteeseen keskittyville rakennushistoriallisille selvityksille.

Rakennettu hyvinvointi kaupunginarkkitehtien työnä

Toisen maailmansodan jälkeisessä Suomessa monella kaupunginarkkitehdilla on ollut näkyvä rooli kaupungin jälleenrakennuksen ja kasvun kaavoittajana sekä useiden julkisten rakennusten suunnittelijana. Silti kaupunginarkkitehdin työ ja asema virkamiehenä yhtä hyvin kuin rakennetun ympäristön identiteetin luojana ja kehittäjänä on usein jäänyt tutkimatta ja tunnistamatta. Kaupunkien teknisille toimille 2011 tehdyllä kyselyllä on kartoitettu tietoa kaupunginarkkitehtien työstä eri osissa maata.

Kun laaditaan rakennetun ympäristön inventointeja ja selvityksiä, on tärkeää

  • tuoda esille ja tarkentaa kaupunginarkkitehtien työn merkitys kaupungin kehityksessä ja rakentamisessa 1900-luvun jälkipuolella
  • lisätä tietoa tutuissa ympäristöissä sijaitsevista kohteista, jotta niiden arvot ja merkitys huomattaisiin
  • edistää kaupunginarkkitehtien työn arvojen huomioon ottamista maankäytön suunnittelussa ja korjausrakentamisessa.