Robert Stigellin Teollisuus ja taide -koristeveistos oli Huberin talon julkisivussa. Kuva: Urpo Rouhiainen / Uusi Suomi - Iltalehti / JOKA / Museovirasto
Robert Stigellin Teollisuus ja taide -koristeveistos oli Huberin talon julkisivussa. Kuva: Urpo Rouhiainen / Uusi Suomi - Iltalehti / JOKA / Museovirasto

Helsinki murroksessa

Murrosvaiheen Helsinki näyttäytyy Uuden Suomen lehtikuvissa.

Vuonna 1960 Uuden Suomen lehtikuvaaja Urpo Rouhiainen ikuisti katoavaa helsinkiläistä kaupunkikuvaa.
Lehden toimituksen lähistöllä Mannerheimintie 14:ssa sijaitseva Huberin talo purettaisiin pian. Rakennuksen omistaja Helsingin Säästöpankki oli päättänyt korvata arkkitehti Theodor Höijerin suunnitteleman, 1891 valmistuneen uusrenessanssipalatsin suuremmalla ja tehokkaammalla toimistotalolla. Paikalla nykyisinkin sijaitseva Aktia-pankin liiketalo valmistui 1963.
Huberin talon julkisivussa oli kuvanveistäjä Robert Stigellin koristeveistos Teollisuus ja taide (1891). Se juhlisti 1800-luvun lopun teollistuvan Helsingin uutta ilmettä: käsityön, klassismin ja tekniikan liittoa. Veistoksessa teollisuutta ilmentävä allegorinen naishahmo nojailee alasimeen iso ratas taustallaan. Taidetta kuvaava hahmo taas levittelee kuvakudosta maalarin työvälineet vierellään.
Rouhiaisen dokumentoima veistos pelastettiin talteen purkutuomion saaneesta talosta ja kuuluu nykyisin Helsingin kaupunginmuseon kokoelmiin.

Vuonna 1960 purettiin toinenkin Höijerin merkkirakennus, Katajanokalla Uspenski-katedraalin vieressä sijainnut Norrménin palatsi. Höijer suunnitteli sen vuonna 1897 helsinkiläiselle kunnallispoliitikolle ja pankinjohtajalle Alfred Norrménille. Rakennuksessa majaili mm. liittoutuneiden valvontakomissio 1945–1947.
Uusrenessanssityylinen asuintalo sai väistyä Alvar Aallon suunnitteleman Enso-Gutzeitin pääkonttorin (1963) tieltä. Norrménin talon hävitystä ja uudisrakennusta saatteli jo aikanaan kohu: Enson modernistista pääkonttoria pidettiin ”Suomen kiistellyimpänä rakennuksena”, joka ei sopinut ympäröivien punatiilisten makasiinien ja katedraalin yhteyteen. Aallon tavoitteena oli nostaa modernin elämänmuodon rationaalisuus ja rakenteellisuus esille koristeellisen fasadin takaa ja kirkastaa puunjalostusteollisuuden vaurastaman Suomen kuvaa Etelärannassa.

1960-luku oli kiihkeän rakentamisen ja yhteiskunnallisen muutoksen aikaa. Uuden tieltä purettiin paljon vanhaa.
”Luova tuho” herätti kuitenkin kansalaisvastarintaa, mikä tiivistyi erityisesti Puu-Käpylässä. 1920-luvulla puutarhakaupunki-ihanteen mukaisesti rakennettu Puu-Käpylä kaavoitettiin 1960-luvulla uudisrakentamiselle. Martti Välikankaan työväestön asunnoiksi suunnittelemia puutaloja pidettiin huonokuntoisina ja vanhanaikaisina, jopa terveydelle vaarallisina. Uudessa kaavassa rakennustehokkuutta haluttiin lisätä, ajateltiin että uuden rakentaminen tulisi vanhan korjaamista halvemmaksi.
Niin asukkaat kuin asiantuntijatkin aktivoituivat kuitenkin vastustamaan rakennusperinnön hävittämistä. Vuonna 1971 Puu-Käpylä suojeltiin ja puutalot saneerattiin, mikä oli rakennussuojeluliikkeen ensimmäinen merkittävä voitto Suomessa.

Uuden Suomen ja Iltalehden historiallinen valokuvakokoelma siirtyi Museoviraston Journalistisen kuva-arkisto JOKA:n haltuun vuonna 2016.

Teksti: Inkamaija Iitiä

Kamera 6/2018

Saksalaiset kaupunkisuunnittelijat Johann Hebebrandt ja Werner Hollantz Alvar Aallon vieraina tämän Munkkiniemen toimistolla 1950–1960-luvun taitteessa. Kuva: / Uusi Suomi - Iltalehti / JOKA / Museovirasto

Saksalaiset kaupunkisuunnittelijat Johann Hebebrandt ja Werner Hollantz Alvar Aallon vieraina tämän Munkkiniemen toimistolla 1950–1960-luvun taitteessa. Kuva: / Uusi Suomi - Iltalehti / JOKA / Museovirasto

Puu-Käpylää noin vuonna 1960. Kuva: Eero Häyrinen / Uusi Suomi - Iltalehti / JOKA / Museovirasto

Puu-Käpylää noin vuonna 1960. Kuva: Eero Häyrinen / Uusi Suomi - Iltalehti / JOKA / Museovirasto